Noniin. Nyt vihdoin sain tänne oikeasti jotain laitettuakin ja varsinaisesti blogin aloitettua. Nyt vasta sain siirrettyä kuvia koneelle, jota käytän, että sain niitä laitettua tänne. Enkä ole viitsinyt täysin ilman kuvia blogia päivitellä. Tässä nyt kuitenkin joitakin vähän vanhempia operaatioita alkajaisiksi. Lisääkin näitä vanhoja projekteja on ja laitan niitä tässä lähiaikoina.
Kuvia lisätessä huomasin, miten paljon kuvien ottamisessa on vielä harjoteltavaa. Toivottavasti kuitenkin siinäkin kehityn ja ajan kanssa saan parempiakin kuvia joskus otettua. Näille vanhoille projekteille ei nyt enää sen osalta mitään ole tosin tehtävissä. :)
Alku on kovin kakkupainotteinen, vaikka muutakin paljon leivon. Muusta vain ei ole niin tullut pidettyä kirjaa, kun ei ole blogia aiemmin ollut. Nyt pitää kuitenkin muistaa myös ottaa kuvia muista tekeleistä.
torstai 29. huhtikuuta 2010
Epäonnistumisten kakku
Meillä kävi viikonloppuna vieraita ja tein kahvitteluja varten kakun, johon päätin kokeilla paria uutta juttua. No, pieleen meni lähes kaikki. Lauantaina olin niin menossa, etten ehtinyt missään välissä paistaa pohjaa, vaikka olin suunnitellut. Yleensä kun teen pohjan joko edellisenä päivänä tai jo paria päivää ennen. Nyt kuitenkin pohjan tekeminen jäi vasta sunnuntaille. Minulla ei ole aikoihin ollut noin epäonnistunutta pohjaa kuin tämänkertainen. Se lösähti ihan täysin. Siitä tuli vaan sellanen pieni ohut lärpäke, josta sai hädin tuskin leikattua yhden välin. Mutta sen oli kelvattava. Onneksi ei ollut mitään sen hienompaa tilaisuutta tiedossa ja syöjiäkin oli niin vähän, että lopulta oli hyvä, että kakusta tuli matalampi, niin sitä ei jäänyt ihan niin paljon, mitä korkeammasta kakusta olisi jäänyt.
Täytteeksi laitoin jo jonkin aikaa suunnittelemaani uutta yhdistelmää: mansikka-lime-basilika. Tiesin, että mansikkaa ja basilikaa käytetään paljon jälkiruoissa ja muussa yhdistelmänä, mutta en ole koskaan maistanut sitä, vaikka mieli olisikin tehnyt. Mielessä on pyörinyt tuo yhdistelmä ja siihen vielä lisättynä lime ja olen pitkään kuvitellut, miltä se maistuisi. Melko lähelle kuvitelmiani pääsin lopullisella täytteellä ja vaikka itse sanonkin, niin oli kyllä hyvää. Yhdistelmä toimi ja maku oli ihanan raikas! Tosin, mansikkaa olisi saanut olla vähän enemmän tai limeä vähän vähemmän tai vähän sekä että. En laita vielä täytteen ohjetta tänne, koska jatkokehittelen sitä ensin.
No, täytteen maku olikin sitten se ainut onistunut asia. Täytteen hyytymisen kanssa oli vähän ongelmia. Laitoin ensin liivatetta, mutta se oli vielä niin luirua, että ajattelin odottaa hetken, ennen kuin laitan sitä kakun väliin, niin on sitten helpompi, kun se ei ihan juokse sieltä pois. Onneksi odottelin, koska se selkeästikään ei aikonut alkaa hyytyä. En todellakaan tiedä, mikä meni vikaan, mutta seos vaan pysyi yhtä luiruna. No, laitoin sitten äkkiä pari liivatetta likoamaan ja vatkasin joukkoon uudet liivatteet. Ja täyte onneksi alkoi jähmettyä lähes heti. Hetken odottelun jälkeen täytin kakun ja tarjoiluvaiheessa täyte oli oikein hyvin hyytynyt.
Päälle sitten oli tarkoitus tehdä valkosuklaakuorrutetta, jonka ohjeen löysin leivontafoorumilta. Ahonlaidan Tanja oli sinne tehnyt ihanan tutoriaalin. Luin harmillisesti ohjetta vaan vähän myöhässä ja totesin sunnuntai aamuna, että ahaa, tämä oliskin pitänyt tehdä eilen tekeytymään. No ajattelin kuitenkin kokeilla, josko muutaman tunnin odottelu riittäisi. Ei riittänyt. Yritin kaulia massaa kakun päälle laitettavaksi, mutta se oli todella tahmaista, kuin jotain toffeeta tai kinuskia. Totesin, ettei taida onnistua ja luovutin. Olin jo valmiiksi sivellyt kakun pinnan ylijääneellä täytteellä ja totesin, että se onkin itseasiassa melko kaunis ihan vaan noin. Sitten vaan kermarpursotukset reunoille, muutama kukka päälle ja kakku pöytään.
Vaikka tekovaiheessa olikin monta ongelmaa, kakku oli hyvän makuista. Vähän vielä tosiaan täyte kaipaa hienosäätöä, mutta hyvää se oli näinkin. Mieheni toteaa yleensä kaikista kakun täytteistä: "Ihan hyvää, mut ei ehkä mun suosikki." Itse hluaisin kokeilla paljon muitakin kakun täytteitä kuin perus masikkahillo, banaani, kerma(rahka) ja lähes aina, kun kysyn mieheni mielipidettä, niin vastaus on sama. Siitä on tullut meillä jo ihan vitsi. Tällä kertaa vastaus kuitenkin oli: "Hyvää, saattais jopa olla mun suosikki." Ihan pieleen ei siis menty.
Kuvatkin kakusta olivat luonnollisesti ihan surkeita, eikä niillä oikein mitään tee. :) Tässä nyt loppuun paras otos, jolle oli edes jotain tehtävissä. Tämäkin alunperin niin pimeä, ettei näyttänyt miltään. Värit valoisuuden säädön takia ehkä vähän hassut. Tai sitten jostain ihan muusta syystä.
Täytteeksi laitoin jo jonkin aikaa suunnittelemaani uutta yhdistelmää: mansikka-lime-basilika. Tiesin, että mansikkaa ja basilikaa käytetään paljon jälkiruoissa ja muussa yhdistelmänä, mutta en ole koskaan maistanut sitä, vaikka mieli olisikin tehnyt. Mielessä on pyörinyt tuo yhdistelmä ja siihen vielä lisättynä lime ja olen pitkään kuvitellut, miltä se maistuisi. Melko lähelle kuvitelmiani pääsin lopullisella täytteellä ja vaikka itse sanonkin, niin oli kyllä hyvää. Yhdistelmä toimi ja maku oli ihanan raikas! Tosin, mansikkaa olisi saanut olla vähän enemmän tai limeä vähän vähemmän tai vähän sekä että. En laita vielä täytteen ohjetta tänne, koska jatkokehittelen sitä ensin.
No, täytteen maku olikin sitten se ainut onistunut asia. Täytteen hyytymisen kanssa oli vähän ongelmia. Laitoin ensin liivatetta, mutta se oli vielä niin luirua, että ajattelin odottaa hetken, ennen kuin laitan sitä kakun väliin, niin on sitten helpompi, kun se ei ihan juokse sieltä pois. Onneksi odottelin, koska se selkeästikään ei aikonut alkaa hyytyä. En todellakaan tiedä, mikä meni vikaan, mutta seos vaan pysyi yhtä luiruna. No, laitoin sitten äkkiä pari liivatetta likoamaan ja vatkasin joukkoon uudet liivatteet. Ja täyte onneksi alkoi jähmettyä lähes heti. Hetken odottelun jälkeen täytin kakun ja tarjoiluvaiheessa täyte oli oikein hyvin hyytynyt.
Päälle sitten oli tarkoitus tehdä valkosuklaakuorrutetta, jonka ohjeen löysin leivontafoorumilta. Ahonlaidan Tanja oli sinne tehnyt ihanan tutoriaalin. Luin harmillisesti ohjetta vaan vähän myöhässä ja totesin sunnuntai aamuna, että ahaa, tämä oliskin pitänyt tehdä eilen tekeytymään. No ajattelin kuitenkin kokeilla, josko muutaman tunnin odottelu riittäisi. Ei riittänyt. Yritin kaulia massaa kakun päälle laitettavaksi, mutta se oli todella tahmaista, kuin jotain toffeeta tai kinuskia. Totesin, ettei taida onnistua ja luovutin. Olin jo valmiiksi sivellyt kakun pinnan ylijääneellä täytteellä ja totesin, että se onkin itseasiassa melko kaunis ihan vaan noin. Sitten vaan kermarpursotukset reunoille, muutama kukka päälle ja kakku pöytään.
Vaikka tekovaiheessa olikin monta ongelmaa, kakku oli hyvän makuista. Vähän vielä tosiaan täyte kaipaa hienosäätöä, mutta hyvää se oli näinkin. Mieheni toteaa yleensä kaikista kakun täytteistä: "Ihan hyvää, mut ei ehkä mun suosikki." Itse hluaisin kokeilla paljon muitakin kakun täytteitä kuin perus masikkahillo, banaani, kerma(rahka) ja lähes aina, kun kysyn mieheni mielipidettä, niin vastaus on sama. Siitä on tullut meillä jo ihan vitsi. Tällä kertaa vastaus kuitenkin oli: "Hyvää, saattais jopa olla mun suosikki." Ihan pieleen ei siis menty.
Kuvatkin kakusta olivat luonnollisesti ihan surkeita, eikä niillä oikein mitään tee. :) Tässä nyt loppuun paras otos, jolle oli edes jotain tehtävissä. Tämäkin alunperin niin pimeä, ettei näyttänyt miltään. Värit valoisuuden säädön takia ehkä vähän hassut. Tai sitten jostain ihan muusta syystä.
Late-lammas
Late-lammas-kakkua meillä syötiin, kun juhlittiin Joonatanin nimipäiviä tammikuussa. Pohja taisi olla kolmen munan ja leikattu vain kahteen osaan. Tämän pohjan vielä tein vahnalla uunilla ja se oli epäonnistunut, kuten kaikki muukin, mitä sillä uunilla paistoi. Halkaisija oli 24cm. Täytin kakun hyvin pyöreäpohjaiseen muovikulhoon, josta sitten kumosin sen tarjoilulautaselle koristelua varten. Kakun pyöreys ei tässä kuvassa tule niin hyvin esille. Sisällä oli iso kasa mansikkamoussea, jotain omaa sovelusta.
Pursotukset ovat vispikermaa ja tehty pyöreäpäisellä tyllalla. Pää on sokerimassaa, valmiiksi mustaa. "Hiukset" ovat samaa kermapursotusta kuin vartalo.
Idea oli hauska, netistä jostain sen sillon bongasin, en nyt harmi vaan muista, mistä. Kakku oli myös todella helppo ja nopea toteuttaa. Päivänsankarin kummitäti vaan kovasti naureskeli, kun lammasta leikattiin ja sisältä tursusi punaista mansikkamoussea. ;)
Pursotukset ovat vispikermaa ja tehty pyöreäpäisellä tyllalla. Pää on sokerimassaa, valmiiksi mustaa. "Hiukset" ovat samaa kermapursotusta kuin vartalo.
Idea oli hauska, netistä jostain sen sillon bongasin, en nyt harmi vaan muista, mistä. Kakku oli myös todella helppo ja nopea toteuttaa. Päivänsankarin kummitäti vaan kovasti naureskeli, kun lammasta leikattiin ja sisältä tursusi punaista mansikkamoussea. ;)
Ylioppilaslakki-kakut
Siskoni poikaystävä kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja juhlia vietettiin itsenäisyyspäivänä. Siskon anoppikokelas pyysi minua kakkutalkoisiin koristelemaan. Hän itse oli etukäteen leiponut ja täyttänyt kakut pakkaseen, josta sitten kakut otettiin valmiina koristeltavaksi. Toiveena oli tehdä ylioppilaslakin mallisia kakkuja ja siihen valkoisia ja vaaleansinisiä ruusuja viereen.
Kakku on päällystetty kokonaan sokerimassalla, valkoisella ja valmiilla mustalla. Alla on kosteussulkuna joku rasvainen kreemi, nyt en sen tarkemmin muista, kun juhlien emannän ohjeella sen hurautin pikavauhdilla sen enempää asiaa ajattelematta ja sipaisin kakun päälle.Ongelmia tuotti juhlakodista löytyvät tarjoilulautaset, joissa oli kaarevat reunat. Mihinkään talon lautasista lippa ei mahtunut suoraan, joten oli tyydyttävä vähän ahssusti sojottavaan lippaan. Ei se sitten pöydässä näyttänyt niin hassulta varsinkaan verrattuna näihin kuviin.
Tässä kakut ovat juhlapöydässä. Pienempi on gluteeniton, mutta muuten samat kakut. Kakkuja oli yhteensä kaksi kumpaakin.
Lyyran tein pikeeristä ja siitä operaatiosta olen kirjoittanut tarkempaa kuvausta leivontafoorumille, jossa olin aiemmin kysellyt vinkkiä lyyran toteuttamiseen. Kopioin sinne kirjoittamani tekstin tähän.
Kokeilin kolmea eri versiota. Pursotin pikeerillä ja valkosuklaalla ja muovailin sokerimassasta, jota käytin muutenkin kakkujen kuorruttamiseen.
Värjäyksen tein kultakristallipulverilla, joka oli ainut kultaväri, joka mulla oli.
Pikeerillä pursottaminen sujui hyvin. Mulla oli malli piirrettynä paperille, jonka päällä oli leivinpaperi, johon sitten pursotin. Tein riittävän paksua pikeeriä, jollon se ei ehtinyt "valua" ja menettää muotoaan ennenkuin se ehti jo jähmettyä. Ensimmäinen ongelma ilmeni maalatessa. Käytin siis kristallipulveria, joka ihan vaan tuputeltuna ei peittänyt mitään, antoi lähinnä valkoiselle pikeerille vähän kellertävää hohdetta. No, sitten kokeilin sekoittaa pulveria tequilaan, joka oli ainutta kirkasta viinaa, mitä meiltä löytyi. No, sitäkin sai käyttää aika plajon ja kunhan teki tarpeeksi tönkköä, eli käytti vähän viinaa ja paljon pulveria, niin maalausjäljestä sai peittävän. Pikeeriin tuli pientä röpelöisyyttä nesteen ansiosta, mutta totesin, ettei kukaan tuijottele juhlissa lyyraa niin läheltä, että se haittaisi mitään.
Suurin ongelma ilmeni, kun lähdin siirtämään niitä. Kosteus oli tehnyt niistä TODELLA haperoita! Niitä ei paljon tarvinut kuin katsoa ja ne murenivat.
Siksi päädyinkin kokeilemaan sokerimassaa. Se toimi ihan ok. Oli huomattavasti työläämpi kuin pikeeri, kun pientä piiperrystä leikkasi ja mun mielestä siitä oli todella vaikea saada riittävän pientä. Halkasijan kun tuli olla sellainen 2,5-3cm. Suurin ongelma oli kuitenkin sen maalaaminen tuolla kristallipulverilla. Väri ei meinannut millään pysyä, kun se "valui", kun sitä tequilan kanssa siihen laittoi ja taaskaan ihan vaan töpöttelystä ei ollut mitään hyötyä.
Valkosuklaalla koitin myös pursotella, mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut ollenkaan. Olis varmaan pitänyt saada joku viileämpi paikka kuin meidän hullun kuuma keittiö ja temperoida se huolellisemmin (myönnän, etten kiireessä temperoinut kunnolla vaan vähän puolihuolimattomasti ja ongelma varmasti johtui pitkälti siitä). Mutta ongelma siis oli, että suklaa "levisi" ja menetti muotonsa ennen kuin ehti jähmettyä, eikä siis jäljestä tullut riittävän yksityiskohtainen.
Päädyin kuitenkin lopulta käyttämään pikeeriversioita, koska ne olivat ehdottomasti siisteimmän ja oikeimman näköisiä. Ja kunhan niihin ei riittävän pitkään aikaan koskenut eikä hengittänyt sinne suuntaan ennen kuin ne olivat maalauksen jälkeen kunnolla kuivaneet ja hengittämättä ja suurella varovaisuudella niitä käsitteli, niin ne kestivät sen verran kosketusta, että sain ne nostettua kakkuihin. Huh. Meinasi kyllä alkaa jo välissä vähän jännittää.
Mutta varmasti kaikilla näistä olisi onnistunut hyvin, jos olisi ollut aikaa ja huolellisempi. Ja jotain peittävämpää maalia kuin tuo kristallipulveri.
Ja tähän voisin vielä lisätä, että jälkikäteen sain leivontafoorumilla vinkin, että pikeeri olisi kannattanut ensin värjätä esim. keltaiseksi, niin kullan ei olisi tarvinut olla niin peittävää kuin mitä valkoiselle maalatessa.
Kaiken kaikkiaan projekti lyyrineen ja ilman oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Todella toivon, että saan vielä joskus tehdä ylppärilakkikakkuja ja kokeilla lisää tuon lyyran kanssa vääntää. :)
Kakku on päällystetty kokonaan sokerimassalla, valkoisella ja valmiilla mustalla. Alla on kosteussulkuna joku rasvainen kreemi, nyt en sen tarkemmin muista, kun juhlien emannän ohjeella sen hurautin pikavauhdilla sen enempää asiaa ajattelematta ja sipaisin kakun päälle.Ongelmia tuotti juhlakodista löytyvät tarjoilulautaset, joissa oli kaarevat reunat. Mihinkään talon lautasista lippa ei mahtunut suoraan, joten oli tyydyttävä vähän ahssusti sojottavaan lippaan. Ei se sitten pöydässä näyttänyt niin hassulta varsinkaan verrattuna näihin kuviin.
Tässä kakut ovat juhlapöydässä. Pienempi on gluteeniton, mutta muuten samat kakut. Kakkuja oli yhteensä kaksi kumpaakin.
Lyyran tein pikeeristä ja siitä operaatiosta olen kirjoittanut tarkempaa kuvausta leivontafoorumille, jossa olin aiemmin kysellyt vinkkiä lyyran toteuttamiseen. Kopioin sinne kirjoittamani tekstin tähän.
Kokeilin kolmea eri versiota. Pursotin pikeerillä ja valkosuklaalla ja muovailin sokerimassasta, jota käytin muutenkin kakkujen kuorruttamiseen.
Värjäyksen tein kultakristallipulverilla, joka oli ainut kultaväri, joka mulla oli.
Pikeerillä pursottaminen sujui hyvin. Mulla oli malli piirrettynä paperille, jonka päällä oli leivinpaperi, johon sitten pursotin. Tein riittävän paksua pikeeriä, jollon se ei ehtinyt "valua" ja menettää muotoaan ennenkuin se ehti jo jähmettyä. Ensimmäinen ongelma ilmeni maalatessa. Käytin siis kristallipulveria, joka ihan vaan tuputeltuna ei peittänyt mitään, antoi lähinnä valkoiselle pikeerille vähän kellertävää hohdetta. No, sitten kokeilin sekoittaa pulveria tequilaan, joka oli ainutta kirkasta viinaa, mitä meiltä löytyi. No, sitäkin sai käyttää aika plajon ja kunhan teki tarpeeksi tönkköä, eli käytti vähän viinaa ja paljon pulveria, niin maalausjäljestä sai peittävän. Pikeeriin tuli pientä röpelöisyyttä nesteen ansiosta, mutta totesin, ettei kukaan tuijottele juhlissa lyyraa niin läheltä, että se haittaisi mitään.
Suurin ongelma ilmeni, kun lähdin siirtämään niitä. Kosteus oli tehnyt niistä TODELLA haperoita! Niitä ei paljon tarvinut kuin katsoa ja ne murenivat.
Siksi päädyinkin kokeilemaan sokerimassaa. Se toimi ihan ok. Oli huomattavasti työläämpi kuin pikeeri, kun pientä piiperrystä leikkasi ja mun mielestä siitä oli todella vaikea saada riittävän pientä. Halkasijan kun tuli olla sellainen 2,5-3cm. Suurin ongelma oli kuitenkin sen maalaaminen tuolla kristallipulverilla. Väri ei meinannut millään pysyä, kun se "valui", kun sitä tequilan kanssa siihen laittoi ja taaskaan ihan vaan töpöttelystä ei ollut mitään hyötyä.
Valkosuklaalla koitin myös pursotella, mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut ollenkaan. Olis varmaan pitänyt saada joku viileämpi paikka kuin meidän hullun kuuma keittiö ja temperoida se huolellisemmin (myönnän, etten kiireessä temperoinut kunnolla vaan vähän puolihuolimattomasti ja ongelma varmasti johtui pitkälti siitä). Mutta ongelma siis oli, että suklaa "levisi" ja menetti muotonsa ennen kuin ehti jähmettyä, eikä siis jäljestä tullut riittävän yksityiskohtainen.
Päädyin kuitenkin lopulta käyttämään pikeeriversioita, koska ne olivat ehdottomasti siisteimmän ja oikeimman näköisiä. Ja kunhan niihin ei riittävän pitkään aikaan koskenut eikä hengittänyt sinne suuntaan ennen kuin ne olivat maalauksen jälkeen kunnolla kuivaneet ja hengittämättä ja suurella varovaisuudella niitä käsitteli, niin ne kestivät sen verran kosketusta, että sain ne nostettua kakkuihin. Huh. Meinasi kyllä alkaa jo välissä vähän jännittää.
Mutta varmasti kaikilla näistä olisi onnistunut hyvin, jos olisi ollut aikaa ja huolellisempi. Ja jotain peittävämpää maalia kuin tuo kristallipulveri.
Ja tähän voisin vielä lisätä, että jälkikäteen sain leivontafoorumilla vinkin, että pikeeri olisi kannattanut ensin värjätä esim. keltaiseksi, niin kullan ei olisi tarvinut olla niin peittävää kuin mitä valkoiselle maalatessa.
Kaiken kaikkiaan projekti lyyrineen ja ilman oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Todella toivon, että saan vielä joskus tehdä ylppärilakkikakkuja ja kokeilla lisää tuon lyyran kanssa vääntää. :)
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Kaapo-kakku
Marraskuussa vietettiin meidän esikoisen synttäreitä. Vuosia tuli täyteen hurjat kaksi ja pirskeitä vietettiin sen mukaan. Teemana oli päivänsankarin suuri suosikki, Kaapo. Syksyllä Kaapo tuli arkiaamuisin juuri siihen aikaan, kun me herättiin ja sitä noustiin aina kiireellä katsomaan.
Kakku on 6 munan sokerikakkupohja, joka on tehty lasagnevuokaan. Jos nyt en ihan väärin muista, niin äitini taisi tehdä pohjan. Meillä oli ennen vanha todella epätasaisesti paistava uuni ja kaikista kakkupohjista tuli siinä ihan vinoja (myöhemmin talvella ihana vuokranantaja kuitenkin osti mulle uuden uunin! Ihanaa!). Äiti sitten lupautui tekemään pohjan, niin sain tasasen. Sama ohje kuitenkin oli käytössä.
Välissä taisi olla Kinuskikissan ohjeella tehtyä kinuskitäytettä. Toisessa välissä lisäksi puolukkaa ja toisessa vadelmaa. Täyte oli ihanaa ja varmasti tulee käytettyä uudelleen!
Päällä on vispikermaa ja samalla aineella myös pursotukset. Kerman kanssa vaan kävi taas perinteiset, eli vähän vielä ja sitten se olikin jo yli vakautunut. Siksi se on noin epätasainen, kun se oli niin täynnä ilmakuplia. Mur.
Kaapo on sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta, jota kokeilin ekaa kertaa tässä koristeessa. Hyvin tuntui toimivan! Kuten monesta blogista olen lukenut, sekoitus säilytti marsipaanin käsiteltävyyden, mutta kuivi nopeammin sokerimassan ansiosta. Kirjaimet ovat samaa sekoitusta ja otettu funky letters-muotilla. Kakun reunoilla on lisäksi m&m-rakeita.
Olen tehnyt todella vähän tälläisiä isompia marsipaanikoristeita. Lähinnä kukkia ja ehkä jotain muuta vastaavaa pientä. Pari isompaa harjoitusta. Tämän kanssa jäi kyllä vähän turhan viime tippaan tekeminen (kuten mulla tuppaa aina jäämään) ja meinasi kyllä ihan jo itku tulla. Paremmalla ajalla siitä olisi varmasti vielä paremman saanut viilattua. Jopa minä. Paria päivää ennen synttäreitä tein illalla koristetta, jonka sitten lopulta joskus puolenyön huomisen puolella kirjaimellisesti heitin seinään, kun se ei toiminut. Lopulta sitten väsäsin koristetta vasta juhlia edeltävänä yönä ja taisin lopettaa vasta joskus yhden-kahden välillä. Onneksi siinä kuitenkin oli joukossa sitä sokerimassaa ja koriste ehti kuivaa ennen juhlia! Pää on kiinnitetty yhdellä hammastikulla, mutta muuten on ihan syötävää tavaraa.
Kyllä oli vaivan ja kaiken turhautumisen arvoista, kun näki sädehtivät pienet silmät ja kuuli, kun haltioituneella äänellä aivan innoissaan toinen hihkui Kaapoa nähdessään kakun! Voi sitä riemua (sekä pojan että äidin)! Todella palkitsevaa, kun lapsi tunnistaa hahmon ja vielä iloitsee siitä. Näitä lisää. :)
Kakku on 6 munan sokerikakkupohja, joka on tehty lasagnevuokaan. Jos nyt en ihan väärin muista, niin äitini taisi tehdä pohjan. Meillä oli ennen vanha todella epätasaisesti paistava uuni ja kaikista kakkupohjista tuli siinä ihan vinoja (myöhemmin talvella ihana vuokranantaja kuitenkin osti mulle uuden uunin! Ihanaa!). Äiti sitten lupautui tekemään pohjan, niin sain tasasen. Sama ohje kuitenkin oli käytössä.
Välissä taisi olla Kinuskikissan ohjeella tehtyä kinuskitäytettä. Toisessa välissä lisäksi puolukkaa ja toisessa vadelmaa. Täyte oli ihanaa ja varmasti tulee käytettyä uudelleen!
Päällä on vispikermaa ja samalla aineella myös pursotukset. Kerman kanssa vaan kävi taas perinteiset, eli vähän vielä ja sitten se olikin jo yli vakautunut. Siksi se on noin epätasainen, kun se oli niin täynnä ilmakuplia. Mur.
Kaapo on sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta, jota kokeilin ekaa kertaa tässä koristeessa. Hyvin tuntui toimivan! Kuten monesta blogista olen lukenut, sekoitus säilytti marsipaanin käsiteltävyyden, mutta kuivi nopeammin sokerimassan ansiosta. Kirjaimet ovat samaa sekoitusta ja otettu funky letters-muotilla. Kakun reunoilla on lisäksi m&m-rakeita.
Olen tehnyt todella vähän tälläisiä isompia marsipaanikoristeita. Lähinnä kukkia ja ehkä jotain muuta vastaavaa pientä. Pari isompaa harjoitusta. Tämän kanssa jäi kyllä vähän turhan viime tippaan tekeminen (kuten mulla tuppaa aina jäämään) ja meinasi kyllä ihan jo itku tulla. Paremmalla ajalla siitä olisi varmasti vielä paremman saanut viilattua. Jopa minä. Paria päivää ennen synttäreitä tein illalla koristetta, jonka sitten lopulta joskus puolenyön huomisen puolella kirjaimellisesti heitin seinään, kun se ei toiminut. Lopulta sitten väsäsin koristetta vasta juhlia edeltävänä yönä ja taisin lopettaa vasta joskus yhden-kahden välillä. Onneksi siinä kuitenkin oli joukossa sitä sokerimassaa ja koriste ehti kuivaa ennen juhlia! Pää on kiinnitetty yhdellä hammastikulla, mutta muuten on ihan syötävää tavaraa.
Kyllä oli vaivan ja kaiken turhautumisen arvoista, kun näki sädehtivät pienet silmät ja kuuli, kun haltioituneella äänellä aivan innoissaan toinen hihkui Kaapoa nähdessään kakun! Voi sitä riemua (sekä pojan että äidin)! Todella palkitsevaa, kun lapsi tunnistaa hahmon ja vielä iloitsee siitä. Näitä lisää. :)
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Levontapäivä, osa 2
Muffinssien lisäksi pädyin tekemään mustikkapiirakkaa, vaikka siihen ei varsinasesti ollut mitään tarvetta. Minun oli vain tehnyt mieli pullapohjaista mustikkapiirakkaa jo parina päivänä, joten ajattelin, että tässä se nyt menee samalla uunilla. Siitä unohdin ottaa kuvan, mutta laitan kuitenkin ohjeen tähän. Ohje on ihan suoraan omasta "keittiöraamatustani" eli Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen Kotiruoka-kirjasta.
Mustikkapiirakka
2½dl vettä (vaihtoehtoisesti maitoa tai vettä+maitojauhetta)
25g hivaa (vaihtoehtoisesti 1 kuivahiivapussi)
1 muna
¾dl sokeria
½rkl kardemummaa
1tl suolaa
n.500g vehnäjauhoja
75g rasvaa
1½l mustikoita
2rkl perunajauhoja
1½dl sokeria
Valmista pullataikina. Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita haarukkavatkaimella, kunnes hiiva on täysin liennut. Lisää muna, sokeri ja mausteet hyvin sekoittaen. Lisää jauhoja ensin haarukkavatkaimella sekoittaen, sitten käsin alustaen. Lisää pehmeä rasva. Jatka alustamista ja lisää tarvittaessa jauhoja. Hyvin alustettu taikina on kimmoisaa, tasaista ja irtoaa hyvin käsistä ja kulhon reunoilta.
Anna taikinan kohota lämpimässä, vedotomassa paikassa tilavuudeltaan noin kaksinkertaiseksi. Kauli levännyt taikina ohueksi, uunipannun kokoiseksi levyksi ja laita leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.
Soseuta osa (noin ½l) mustikoista ja sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kaada tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle. Paista piirakkaa 200°C 20-30min.
Tarjoa esim. vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Nam. Erityisen hyvää on juuri uunista tullut kuuma mustikkapiirakka kylmän vaniljajäätelön kanssa!
Mustikkapiirakka
2½dl vettä (vaihtoehtoisesti maitoa tai vettä+maitojauhetta)
25g hivaa (vaihtoehtoisesti 1 kuivahiivapussi)
1 muna
¾dl sokeria
½rkl kardemummaa
1tl suolaa
n.500g vehnäjauhoja
75g rasvaa
1½l mustikoita
2rkl perunajauhoja
1½dl sokeria
Valmista pullataikina. Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita haarukkavatkaimella, kunnes hiiva on täysin liennut. Lisää muna, sokeri ja mausteet hyvin sekoittaen. Lisää jauhoja ensin haarukkavatkaimella sekoittaen, sitten käsin alustaen. Lisää pehmeä rasva. Jatka alustamista ja lisää tarvittaessa jauhoja. Hyvin alustettu taikina on kimmoisaa, tasaista ja irtoaa hyvin käsistä ja kulhon reunoilta.
Anna taikinan kohota lämpimässä, vedotomassa paikassa tilavuudeltaan noin kaksinkertaiseksi. Kauli levännyt taikina ohueksi, uunipannun kokoiseksi levyksi ja laita leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.
Soseuta osa (noin ½l) mustikoista ja sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kaada tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle. Paista piirakkaa 200°C 20-30min.
Tarjoa esim. vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Nam. Erityisen hyvää on juuri uunista tullut kuuma mustikkapiirakka kylmän vaniljajäätelön kanssa!
Leivontapäivä, osa 1
Naapurini tarjosi käyttööni kaksi kermaviiliä, joista hänen oli tarkoitus leipoa, muttei ehtinytkään ennen reissuun lähtöä. Päätin sitten pitää kunnon leivontapäivän ja tein kahtia muffinsseja ja mustikkapiirakan. Sopivasti vielä oli vieraitakin tulossa käymään päiväkahvilla. Aamupäivä meni sujakasti keittiössä pienen apulaisen kanssa, vaikka pääsykokeisiin olisi pitänyt olla lukemassa. Kansio välillä tuntui huutelevan syytöksiä, kun vaan leivon, vaikka lukea piti. :)
Ensin teimme raparperimuffinsseja, joiden ohje on alunperin jostain Valiolta peräisin, en tarkkaan muista mistä. Muokkasin sitä kuitenkin hieman. Alla resepti sellaisena, miten itse sen tein.
Raparperimuffinssit
2 munaa
1½dl sokeria
150g kermaviiliä
50g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
1tl kanelia
2tl kardemummaa
200g raparperia paloina
Kiehauta, valuta ja jäähdytä raparperit. Vaahdota munat ja sokeri, lisää kermaviili. Lisää vuorotellen voisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi raparperit. Laita massa muffinssivuokiin ja paista uunissa 200°C noin 15-20min, kunnes ovat valmiita.
Mustikkamuffinssit tein samalla perusreseptillä, korvaamalla raparperin mustikoilla ja jättämällä mausteet pois. Kermaviiliä laitoin vähän vähemmän, mitä ohjeessa sanotaan, koska tein annoksen muuten kaksinkertaisena, mutta kermaviiliä laitoin 300g:n sijasta 250g. Alla nyt ohje kokonaisena.
4 munaa
3dl sokeria
250g kermaviiliä
100g voita sulatettuna jäähdytettynä
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4tl vanilliinisokeria
n.½l mustikoita
Vatkaa munat ja sokeri, lisää kermaviili ja vuorotellen vpisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi (jäiset) mustikat. Annostele muffinssivuokiin ja paista uunissa 200°C, noin 20min. Jos mustikat laittaa jäisinä, kestää nämä vähän kauemmin kypsyä kuin raparperiversiot.
Ensin teimme raparperimuffinsseja, joiden ohje on alunperin jostain Valiolta peräisin, en tarkkaan muista mistä. Muokkasin sitä kuitenkin hieman. Alla resepti sellaisena, miten itse sen tein.
Raparperimuffinssit
2 munaa
1½dl sokeria
150g kermaviiliä
50g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
1tl kanelia
2tl kardemummaa
200g raparperia paloina
Kiehauta, valuta ja jäähdytä raparperit. Vaahdota munat ja sokeri, lisää kermaviili. Lisää vuorotellen voisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi raparperit. Laita massa muffinssivuokiin ja paista uunissa 200°C noin 15-20min, kunnes ovat valmiita.
Mustikkamuffinssit tein samalla perusreseptillä, korvaamalla raparperin mustikoilla ja jättämällä mausteet pois. Kermaviiliä laitoin vähän vähemmän, mitä ohjeessa sanotaan, koska tein annoksen muuten kaksinkertaisena, mutta kermaviiliä laitoin 300g:n sijasta 250g. Alla nyt ohje kokonaisena.
4 munaa
3dl sokeria
250g kermaviiliä
100g voita sulatettuna jäähdytettynä
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4tl vanilliinisokeria
n.½l mustikoita
Vatkaa munat ja sokeri, lisää kermaviili ja vuorotellen vpisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi (jäiset) mustikat. Annostele muffinssivuokiin ja paista uunissa 200°C, noin 20min. Jos mustikat laittaa jäisinä, kestää nämä vähän kauemmin kypsyä kuin raparperiversiot.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Sokerikakkupohja
Teen lähes poikkeuksetta sokerikakkupohjani mummultani perityllä reseptillä. En tiedä, mistä resepti alunperin on tullut mummulleni käyttöön, mutta meillä sitä on "aina" käytetty. En ole nähnyt missään muualla vastaavaa reseptiä, mutta mielestäni tämä on ehdottomasti paras ohje. Maizenalla pohjasta tulee ihanan pehmeä ja kuohkea, eikä munia tarvitse niin paljon kuin tavallisessa vehnäjauhopohjassa. Makukin pohjassa on hyvä, eikä maizena maistu samanlailla "läpi" kuin perunajauho.
Pohja tosiaan on kuohkeampi kuin tavallinen vehnäjauhopohja ja sen takia samalle vuokakoolle riittääkin pienemmän munamäärän massa. Ohjeessa mainittu yleensä käyttämäni vuokakaoko.
2 munaa (20cm pyöreä vuoka)
1dl sokeria
40g maizenaa
1rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
3 munaa (22cm pyöreä vuoka)
1,5dl sokeria
60g maizenaa
2rkl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4 munaa (24cm pyöreä vuoka)
2dl sokeria
80g maizenaa
2,6rkl vehnäjauhoja
2,6tl leivinjauhetta
5 munaa (26cm pyöreä vuoka)
2,5dl sokeria
100g maizenaa
3,3rkl vehnäjauhoja
3,3tl leivinjauhetta
6 munaa (suorakaide lasagnevuoka/28cm pyöreä vuoka (itselläni ei ole näin isoa pyöreää vuokaa, mutta samalla logiikalla pitäisi toimia tämän kokoisessa pyöreässä vuoassa))
3dl sokeria
120g maizenaa
4rkl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta
HUOM!
Opin leivontafoorumilta, että kun munat ja sokerin vatkaa riittävän hyvin, ei kakkupohjaan tarvitse laittaa ollenkaan leivinjauhetta. Ennemminkin se saattaa olla huono, koska silloin kakkupohja saattaa kohota liian nopeasti liikaa, joka aiheuttaa ongelmia (kuten repeäminen tai lässähtäminen). Jätän nyt kuitenkinleivinjauheet vielä ohjeisiin, jos joku haluaa itse kokeilla ja todeta. :)
Mittaa sokeria lukuunottamatta kuivat aineet kippoon ja sekoita keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Pintaan saa jäädä enemmänkin kuin vain kertaalleen kahdeksikko, mutta vähintään sen verran. Lisää siivilän läpi kuivat aineet ja sekoita nopeasti ja varovasti tasaiseksi. Älä kopistele kuloa tarpeettomasti (esim. vatkaimia kulhon reunaa vasten). Kaada massa voideltuun vuokaan ja paista noin 200°C, kunnes kakku alkaa irrota reunoilta ja tikkuun ei tartu mitään, kun sillä kokeilee kakun keskeltä.
Jos kakun pinta tummuu paistettaessa liikaa, voi paiston loppu vaiheessa laittaa pohjan päälle puhtaan, kuivan leivinpaperin päälle estämään tummumista. Uunin avaamista liian aikaisin (ja muutenkin turhaan) kannattaa välttää, koska pohja saattaa lässähtää. Tämä pohja on muutenkin herkempi lässähtämään kuin tavallinen vehnäjauhopohja, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen!
Kuvaa minulla ei ole pelkästä pohjasta, mutta täytynee räppäistä ensi kerralla, kun sellaisen paistan ja lisätä sitten tänne. :)
Pohja tosiaan on kuohkeampi kuin tavallinen vehnäjauhopohja ja sen takia samalle vuokakoolle riittääkin pienemmän munamäärän massa. Ohjeessa mainittu yleensä käyttämäni vuokakaoko.
2 munaa (20cm pyöreä vuoka)
1dl sokeria
40g maizenaa
1rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
3 munaa (22cm pyöreä vuoka)
1,5dl sokeria
60g maizenaa
2rkl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4 munaa (24cm pyöreä vuoka)
2dl sokeria
80g maizenaa
2,6rkl vehnäjauhoja
2,6tl leivinjauhetta
5 munaa (26cm pyöreä vuoka)
2,5dl sokeria
100g maizenaa
3,3rkl vehnäjauhoja
3,3tl leivinjauhetta
6 munaa (suorakaide lasagnevuoka/28cm pyöreä vuoka (itselläni ei ole näin isoa pyöreää vuokaa, mutta samalla logiikalla pitäisi toimia tämän kokoisessa pyöreässä vuoassa))
3dl sokeria
120g maizenaa
4rkl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta
HUOM!
Opin leivontafoorumilta, että kun munat ja sokerin vatkaa riittävän hyvin, ei kakkupohjaan tarvitse laittaa ollenkaan leivinjauhetta. Ennemminkin se saattaa olla huono, koska silloin kakkupohja saattaa kohota liian nopeasti liikaa, joka aiheuttaa ongelmia (kuten repeäminen tai lässähtäminen). Jätän nyt kuitenkinleivinjauheet vielä ohjeisiin, jos joku haluaa itse kokeilla ja todeta. :)
Mittaa sokeria lukuunottamatta kuivat aineet kippoon ja sekoita keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Pintaan saa jäädä enemmänkin kuin vain kertaalleen kahdeksikko, mutta vähintään sen verran. Lisää siivilän läpi kuivat aineet ja sekoita nopeasti ja varovasti tasaiseksi. Älä kopistele kuloa tarpeettomasti (esim. vatkaimia kulhon reunaa vasten). Kaada massa voideltuun vuokaan ja paista noin 200°C, kunnes kakku alkaa irrota reunoilta ja tikkuun ei tartu mitään, kun sillä kokeilee kakun keskeltä.
Jos kakun pinta tummuu paistettaessa liikaa, voi paiston loppu vaiheessa laittaa pohjan päälle puhtaan, kuivan leivinpaperin päälle estämään tummumista. Uunin avaamista liian aikaisin (ja muutenkin turhaan) kannattaa välttää, koska pohja saattaa lässähtää. Tämä pohja on muutenkin herkempi lässähtämään kuin tavallinen vehnäjauhopohja, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen!
Kuvaa minulla ei ole pelkästä pohjasta, mutta täytynee räppäistä ensi kerralla, kun sellaisen paistan ja lisätä sitten tänne. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
