Syyskiirettä

Syksy on vierähtänyt ja tainnut vaihtua jo talveksi täällä Etelä-Suomessakin. Kurittoman perheen syksyyn on mahtunut monenmoista, isoa ja pientä. Keittiössä on ollut melko hiljaista ja sekin vähä, mitä siellä on tuluut tehtyä, on jäänyt kaiken kiireen ja huolen keskellä päivittämättä blogiin. Perheen syksyä on värittänyt sairastumiset ja isot huolet niiden puitteissa, isomummun hautajaisissakin on ehditty Pohjanmaalla pyörähtää.

Pari kakkua olen syksyn aikana leiponut, en paljon sen kummempaa. Arki on ollut kiireistä ja tuntunut imevän kaikki mehut, eikä oikein ole tehnyt mieli mitään herkkuja syödäkään. Jos nyt kuitenkin jostain kameran uumenista löytyisi muutama kuva ja saisi niistä juttuja nakuteltua lähiaikoina tännekin. :)

Viikonloppuna meillä juhlittiin Joonatanin kolmossynttäreitä, syksymmällä tein Herra Kurittoman työpaikalle muutenvaankakkua ja elokuussa vietettiin poikien serkun ristiäisiä ja ristiäiskakkukin on vielä päivittämättä. Asiaa niistä nyt ainakin seuraavaksi luvassa. :) (jos kuvat on vielä josain tallella...)

Eemeli 1 part III

Kakun lisäksi tarjottavana oli mustikkamuffinsseja (niistä ei ollut yhtään hyvää kuvaa), kääretorttua ja pallomeripiirakkaa (eli tuulamantorttua eli mokkapaloja eli suklaapeltiä eli millä nimellä ikinä haluatkaan sitä kutsua, meillä käytetään lähinnä kahta ensimmäistä). Lisäksi oli jotain kaupan keksejä ja karkkia :)

Pallomeripiirakka
2 munaa
3dl sokeria
150g voita
1,5dl maitoa
4,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria

kuorrute:
250g tomusokeria
4rkl sulaa voita
4rkl kylmää kahvia
1rkl kaakaojauhetta
nomparelleja tms. koristeeksi

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää vuorotellen pienissä osissa joukkoon maito, sulatettu voi ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja vaniljasokeri. Levitä leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 200°C noin 20-30 min. Jäähdytä pohja, sekoita kaikki kuorrutteen aineet keskenään tasaiseksi ja levitä kuorrute tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle. Ripottele päälle nomparelleja tai muita haluamiasi koristeita ennen kuin kuorrute ehtii kokonaan kuivaa, jotta koristeet kiinnittyvät pintaan.

Appelsiini-valkosuklaakääretorttu (Kirjasta Ulla Svensk:Lempileivonnaiset)
4 munaa
1 1/2dl sokeria
1 1/2dl vehnäjauhoja
1/2l perunajauhoja
1tl leivinjauhetta

täyte:
2dl vispikermaa
100g appelsiinituorejuustoa (olen kyllä tainnut yleensä käyttää 200g)
2tl vaniljasokeria
50g valkosuklaata (sitäkin on tainnut yleensä mennä n. 100g)
1/2rkl appelsiininkuorta raastettuna

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut jauhot siivilän läpi varovasti sekoittaen. Paisto pohjaa leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä uunin keskitasolla 225°C noin 8-10 min. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille.

Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita appelsiinituorejuusto, rokeri ja raastettu valkosuklaa joukkoon. Lisää lopuksi hyvin pestyn appelsiinin kuoriraaste. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle ja rullaa leivinpaperin avulla napakaksi rullaksi.

Tästä kääretortusta on muodostunut meillä jo ihan klassikko, todella helppo ja nopea tehdä ja aivan herkullista, ehdottomasti parhaimpia kääretorttuja, mitä olen ikinä syönyt!

Eemeli 1 part II

Kakun lisäksi synttäreillä tarjottiin suolaisena sallaattia ja patonkia. Patongit olivat ihan vaan kaupan esipaistettuja patonkeja, joten niistä ei sen enempää. :)

Salaatteja oli kahta erilaista. Ihan perus salaattia, jossa oli kahta eri salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Toisena oli makaronisalaattia, johon ainekset on lueteltuna alla.

Makaronisalaatti
jäävuorisalaattia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
herne-maissi-paprikaa
makaronia (taisin keittää ne miedossa lihaliemessä)
balkan-makkaraa
suolakurkkua
purjoa
juustoa

Määriä en osaa sanoa, kaikkea sillei sopivasti. :) Makaronit keitetään ja jäähdytetään, muut aineet pilkotaan ja kaikki sekoitetaan. Tässä salaatissa on melko paljon aineksia ja iso työ pilkkoa kaikki, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista! Nam!

Eemeli 1

Iankaiken vanhojen päivitysten suma jatkuu epäloogisessa järjestyksessä. Meidän nuorimmaisen ykkössynttäreitä vietettiin heinäkuussa ja nyt vihdoin asiaa niistä. :) Aloitetaan kakusta.

Kakun oli tarkoitus olla aivan erilainen. Siis ihan täysin erilainen. Kunnes synttäreiden aattona päätin pistää suunnitelmat ihan uusiksi, joten vähän meinasi tulla koristeiden kanssa hoppu. Heinäkuun helteillä parvekkeella pienessä kahluualtaassa polskiminen oli parasta (tai oikeastaan taisi olla toisiksi parasta, parasta kun oli kunnon järvessä plutaaminen) ja siitä sain innoituksen toteuttaa tämän kakun. Idea on melko suoraan yhdestä noista Englannista ostamistani kirjoista (nyt en jaksa lähteä kaivamaan kirjaa ja tarkistamaan, mistä niistä).

Pohja oli muistaakseni kuuden munan sokerikakkupohja, jonka paiston säädettävässä reunavuoassa, muistaakseni halkaisija oli noin 27cm. Välissä taisi olla ainakin vadelmia ja olisko ehkä ollut kaverina kermarahkaa, nyt en kyllä ole ihan varma. Reunoilla sininen kuorrute on vaahtokarkkimassaa, jota kokeilin ekan kerran. Näin jälkiviisaana sanoisin, että tomusokeria olisi varmaan saanut olla vähän enemmän, vähän turhan eläväiseksi jäi massa. Tätä tullaan kyllä ehdottomasti meillä kokeilemaan uudestaankin. Vesi on ihan vain siniseksi värjättyä kermavaahtoa, oranssit kirjaimet ja kalat sokerimassaa, vihreät marsipaania ja uimari taisi olla sokerimassaa kuivumisajan takia.

Reunalla luki teksti "Onnea Eemeli 1", lisäksi siinä oli kaloja ja tuollaisia jotain vesikasvien tapaisia. Kalat leikkasin kaulitusta massasta vapaalla kädellä ja maalasin mustalla pastavärillä silmät ja suun. Kasvit ihan vaan pyrittelin ja painelin käsin suunnilleen sopivan kokoisiksi. Kirjaimet otin kirjainmuoteilla.

Uimarilla oi oranssi uimareingas, sininen GAPin lippis ja räpsyripset. Yleensä tuollaiset räpsyripset yhdistetään piirros- yms. hahmoissa lähinnä naispuolisiin hahmoihin, mutta päivänsankarilla on pitkät räpsyripset, jotka halusin hahmoon laittaa. Lisäksi Eemeli kulki kesän tuollainen sininen lippis päässä, siitä idea lippikseen. Uimarengas oli oranssi ihan vaan sen takia, että oranssia massaa sattui olemaan valmiina ja kiireessä en ehtinyt alkaa värjäillä muuta.

Kakussa olisi ollut paljon parantamisen varaa, reuna esimerkiksi oli aivan ryttyinen ja muutenkin koristelu oli tehty todella kiireesti ja viimeistelemättömästi. Siitä huolimatta olin yllättävän tyytyväinen tähän. Se oli juuri sellainen söpö kakku, niinkuin oli tarkoituskin. Ja hahmo onnistui mielestäni hyvin, se oli aika pitkälti sellainen kuin olin ajatellutkin. Ja hyvää oli. :)

Emmi 7 -kaverisynttärit

Siskoni Emmi täytti heinäkuun alussa seitsemän vuotta ja sitä juhlistettiin ensin päivällä perheen, sukulaisten ja muiden aikuisten kanssa. Illalla vuorossa oli kaverisynttärit ja tupa oli täynnä vauhdikkaita prinsessoita ja meidän pari pikku prinssiäkin yritti pysyä vauhdissa mukana. Päivän synttäreille tein täytekakun, josta laitan postauksen erikseen. Lapset syövät hirveän huonosti täytekakkua, joten omaa täytekakkua emme kaverisynttäreille tehneet. Jostain blogista (en muista mistä, jos tunnistat idean omaksesi, saa vinkata) bongasin joskus aikoja sitten idean koristella jätskiä kuin kakkua.

Tässä on siis kaksi litran pakettia jäätelöä. Päällä on marsipaani, johon on suklaalla ja Dr.Oetkerin koristelugeeleillä piirretty kuva. Kuvaan otin melko suoraan mallia kirjasta Jane Price: The Home Guide to Cake Decorating. Reunoilla on pursotettuna vispikermaa ja mansikkakermaa. Tässä reunasta kuvaa.

Ja reunoilla vähän karkkia lisäksi. Hyvin teki kauppansa lapsille ja päivänsankari sai oikean kakun näköisen koristelun. Tätä ideaa tullaan ehdottomasti käyttämään meillä useamminkin. Kiitoksia vaan ideasta sinne jonnekin blogiin! :)

Leo 60

Mieheni isä täytti heinäkuussa pyöreitä ja anoppi pyysi tekemään kakkuun koristetta. Toiveena oli joku golf-aiheinen koriste laatan päällä niin, että se olisi helppo lisätä kakun päälle. Toive tuli vähän myöhään, mutta onneksi ehdin koristeen kuitenkin tehdä. Ja tälläinen siitä sitten tuli.

Perhonen on marsipaania ja tehty silikonimuotilla, muuten kaikki on tehty käsin ja pelkkää sokerimassaa kuivumisnopeuden vuoksi. Juhlapäivänä oli kuuma, ei niitä ihan pahimpia päiviä, mutta todella kuuma kuitenkin. Ja sain koristeen tehtyä vasta juhlapäivän aamuna, kun hanskat oli kotoa loppu ja kädet kuivaneet aivan haavoille. Lipun päädynkin sitten tekemään (tai oikeastaan tarkemmin sanottuna teettämään, kun herra Kuriton sen lopulta teki) grillivartaasta ja paperista. Mittasuhteet ovat tarkoituksella ihan miten sattuu.

Kakku oli anopin itse tekemä ja koriste lisättiin valmiiseen kakkuun juuri ennen tarjoilua.

Leivontashoppailua Englannissa

Vihdoin ja viimein saan jotain päivitystä tehtyä. Kesä on jotenkin vilahtanut ohi, eikä tietokoneella ole ehtinyt istua blogia kirjottelemassa. Nyt meilläkin alkoi kuitenkin arki, kun miehellä alkoi työt pitkän kesäloman jälkeen. Jospa ehtisi enemmän tännekin kirjottelemaan. :) Näitä kesäajan päivityksiä koitan tässä nyt purkaa pikku hiljaa ja niitä tulee ihan satunnaisessa järjestyksessä, joten kronologisuus on näistä päivityksistä kaukana. :) Mutta asiaan.

Kävimme kesäkuussa Englannissa ystävämme luona kyläilemässä. Odottelin etukäteen innolla kaikenlaista leivontashoppailua (ja muuta shoppailua), kunnes tajusin, että koko muu seurue koostuu miehistä. Pienen pohdinnan jälkeen totesin, että teen tilauksen netistä ystävämme luokse ja tuon tavarat sitten tullessamme kotiin. Tilasin Have Your Cake And Eat It-kaupasta paketin, joka kiltisti tuli seuraavana päivänä asunnolle odottelemaan meidän paluutamme Bristolin keskustasta shoppailemasta kaikkea muuta. :)

Paketissa oli:
-kukkamuotteja: 3x päivänkakkara, 3x pieni lilja, 5x omenankukka tms.
-kaksi muotoilutyövälinettä
-kaksi silikonimuottia: perhoset ja ristit
-kaksi suklaatransferia, jotka jäivät pois kuvasta. Toisessa on vaaleanpunaisia pikkukukkia, toisessa amppareita.

Lisäksi Rainbow Dustin tomuvärejä kunnon valikoime heti kerralla. Tomuvärejä en aiemmin omistanut yhtään (paitsi kaksi kristallipulveria) ja nämä olivat sen verran edullisia, että tilasin kerralla enemmän.

Ja tulihan sieltä paikanpäältäkin jotain ostettua. Ensinnäkin tuo rasia, joka on noiden tilaustavaroiden alla. Se on oikeasti valokuvarasia, mutta ostin sen aivan muuhun tarkoitukseen. Se on aivan täydellinen tähän!

Lisäksi löytyi muutama kirja.

-Nicholas Lodge ja Janice Murfitt: The international school of sugarcraft: Tämä on selkeästi vanha kirja ja sen näkee ulkoasusta ja kuvista, mutta sisältö on siitä huolimatta hyvää. Ihan perusjuttuja paljon ja tarkkaan selitettynä. Lisäksi spritsaamisesta juttua todella paljon ja erilaisia spritsausmalleja, kuten fontteja.
-Paris Cutler: Planet Cake: Tässä on muffinsseja ja eri vaikeustason kakkuja vähän saman tyylisiä kuin tuossa Deaconin kirjassa.
-Carol Deacon: Perfect party cakes made easy: tässä on hauskoja kakkuja erilaisiin juhliin ja muihin tilanteisiin. Paljon lapsille ja humoristisiin yhteyksiin sopivia.

Ja lähimmästä ruokakaupasta, Asdasta, löytyi seuraavia aarteita.
-Aromeja: vadelma, appelsiini ja vanilja
-Glyseriiniä
-Valkosuklaatähtiä
-Erilaisia koristerakeita
-Ja olipa tähän kuvaa eksynyt myös nuo netistä tilaamani kimaltelevat koristetähdet.

Päivitysuutisia (taas...)

Nyt kun vihdoin aloitin blogipäivitysurakan, huomasin, että täältähän puuttuu vaikka mitä. Siis uusiakin, sellaisia, jotka olen tehnyt sen jälkeen, kun perustin blogin ;) Yritän lähipäivinä saada niitä tänne päiviteltyä, saa nähdä, koska ehdin. Kuitenkin keväältä on ainakin yksi leivontafoorumin haasteosallistuminen laittamatta. Viime viikolla oli myös siskoni synttärit ja muutakin on leivottu. Niistäkin päivitystä tulossa. Ensi sunnuntaina onkin meillä kuopuksen synttärit ja sitten taas tulossa päivitettävää enemmänkin. Kirettä siis pitää! :)

Jatkan vielä samaan. Sain vihdoin tehtyä myös tuonne sivuun blogilistaa. Laitoin siihen nyt alkuun vain niitä blogeja, joita oikeasti seuraan. Käyn siis vakituisesti lukemassa. Monissa muissakin blogeissa käyn silloin tällöin pistäytymässä, mutta tuolla listassa olevat ovat vakinaisessa luennassa täällä. :) Minunkin blogia saa linkittää ja jos haluat, että linkitän blogiasi omalle sivulleni, jätä kommenttia tai lähetä sähköpostia!

Piparihuussi

Näin heinäkuussa ajankohtainen aihe. :) Löysin koneelta viime vuoden piparitalon kuvat ja huomasin, ettei sitä ole täällä blogissa ollenkaan, joten päätin laittaa siitäkin vähän juttua ja muutaman kuvan. Sopii näihin helteisiin!

Toissa vuonna (siis syksyllä 2008) jo suunnittelin, että olisin tehnyt piparihuussin, mutta kaikessa muussa joulukiireessä se vaan jäi. Viime joulunakin uhkaavasti näytti, että mökki jää rakentamatta, mutta aatonaatto iltana ehdin huussin rakentaa. Olin suunnitellut sitä jo aikaisemmin. Ensin piirsin kaavat ruutupaperille, niillä kaavoilla piirsin toiset kaavat tukevammalle pahville ja niitä käytin sitten osien leikkaamiseen. Tukevalla pahvilla oli myös hyvä kokeilla, miltä valmis rakennelma tulee näyttämään ja mittasuhteet sai hyvin tarkistettua.

Samalla, kun paistoin huussin osia, paistoin muitekin pipareita. Huussi näytti jotenkin yksinäiseltä, joten laitoin Muumipeikon huussin viereen. Ja riemusta päätellen Muumilla on ollut hyvä vessareissu. :)

Luonnollisestikin sisällä oli myös pönttö. Sisältä vain ei ole kovin hyvää kuvaa, tämä oli paras, missä näkyy edes vähän, että siellä jotain on.

Takaa huussi oli ihan vain yksinkertainen. Kattoon tein koukeroita ja suoria viivoja vuorotellen. Ja päälle tietysti vähän tomusokeria lumeksi. :) Taitaakin alkaa kohta jo ensi joulun piparitalo suunnitelmat, mitäköhän sitä keksisi tänä vuonna? Ideoita?

Pikainen juustokakku

Äitini juhli synttäreitään kesäkuussa ja poikkesimme synttärikahveille lähtiessämme Joensuunreissuun. Jääkaapissa oli maustamaton tuorejuusto ja maitorahka, joiden kummankin parasta ennen-päiväys oli matkamme aikana. Roskiinkaan en viitsinyt niitä heittää, joten kaiken kiiren ja matkallelähtöhässäkän keskellä pyöräytin äidille juustokakun. Resepti oli ihan omasta päästä sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään :)

Mustikkainen juustokakku (halk.24cm irtopohjavuokaan)

Pohja
1pkt täytettyjä kaurakeksejä

Täyte
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g maitorahkaa
2dl vispikermaa
2rkl sokeria
2tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
2rkl vettä
n. 1/2l mustikoita

Koristelu
Vadelmia
Mustikoita
1 1/2dl vettä
1dl hyytelösokeria

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Murskaa kaurakeksit täytteineen tehosekoittimella pieneksi murskaksi. Painele keksimurut irtoreunavuoan pohjalle, jossa on leivinpaperi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon sokerit, tuorejuusto ja rahka, sekoita hyvin. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon liivatteet, joista on puristettu ylimääräinen vesi pois. Anna jäähtyä hetki ja lisää hyvin vatkaten kermaseokseen. Lisää joukkoon (jäiset) mustikat ja sekoita varovasti haarukkavatkaimella tai nuolijalla. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle.

Koristele vadelmilla ja mustikoilla. Keitä kiille. Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri. Anna kiehua, kunnes seos kirkastuu. Anna jäähtyä hetken aikaa ja kaada hitaasti kakun päälle.

Hyydytä jääkaapissa vähintään muutama tunti.

Sitruuna-mansikka-tuulihatut

Tuulihatut ovat hyviä ja loppujen lopuksi melko helppoja tarjottavia melkeinpä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kunhan taikinan vaivautuu tekemään ja hatut paistamaan, niitä on helppo muokata mielensä ja tarpeen mukaan erilaisiksi suolaisiksi ja makeiksi versioiksi. Syksyllä Joonatanin synttäreillä tarjosin suolaisia tuulihattuja kinkku ja kala täytteillä, mutta omille synttäreilleni halusin tehdä makeita tuulihattuja. Täytin tuulihatut sitruunajugurttimoussella ja tuoreilla (tosin taisivat olla portugalilaisia vielä toukokuun lopulla) mansikoilla. Kuvankin niistä mielestäni otin, mutten sitäkään löytänyt mistään. Jos tulee vastaan, pitää lisätä.

Tuulihatut (ohje on kirjasta Isotalo, Kuittinen: Kotiruoka)
100g rasvaa
2dl vettä
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 munaa

Kiehauta rasva ja vesi kattilassa. Lisää kaikki jauhot kerralla, jatka kuumentamista ja sekoita voimakkaasti haarukkavatkaimella, kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista. Anna seoksen jäähtyä.

Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Tässä vaiheessa kannattaa käyttää sähkövatkainta. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on kiiltävää ja notkeaa.

Pursota (tai vaihtoehtoisesti nostele kahdella lusikalla) taikinasta nokareita pellille leivinpaperin päälle. Tuulihatut kohoavat noin kaksinkertaisiksi paistamisen aikana. Annoksesta tulee noin 12 suurta, 40 keskikokoista tai 80 aivan pientä tuulihattua.

Paista uunin keskitasossa 200°C noin 15-30 minuuttia koosta riippuen. Älä avaa uuninluukkua paistamisen alkuvaiheessa, etteivät tuulihatut laske. Valmis tuulihattu on kullankeltainen, kevyt ja pinnaltaan kuiva. Anna tuulihattujen jäähtyä pellillä.

Leikkaa tuulihattujen kansi irti täyttämistä varten. Täytä mieleiselläsi täytteellä juuri ennen tarjoilua.

Sitruuna-mansikkatäyte
1prk Bulgarianjugurtti sitruunaa
2dl vispikermaa
(sokeria)
Tuoreita mansikoita

Valuta jugurtti. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää jugurtti sekaan. Maista ja mausta halutessasi sokerilla (mielestäni ei tarvinut). Täytä tuulihatut moussella ja lisää moussen päälle viipaloitu tuore mansikka, laita kansi paikoilleen.

25v voileipäkakku

Suolasena tarjosin synttäreilläni voileipäkakkua. Kyseessä oli toinen ikinä tekemäni voileipäkakku ja hyvin onnistui, kuten edellinenkin. Kuitenkin kaipaan harjoitusta niiden tekemisessä, erityisesti kostuttaminen on välillä vaikeaa, kun ei tiedä, minkä verran pitäisi kostuttaa. Itse pidän enemmän kinkkukakusta kuin kalakakusta, joten tein kikkukakun.

Ohjeen otin Ulla Svenskin Unelmakakut-kirjasta, mutta jonkunverran muokkasin (en vaan muista miten... :( ). Mutta tein siis ohjeen mukaan ja lopuksi maistelemalla lisäilin jotain. Kakussa oli ruisleipäpaloja ja paahtoleipäpaloja pohjana. Välejä oli kolme: kahdessa välissä oli kinkkutöhnää ja yhdessä välissä maksapasteijaa ja maustekurkkua. Kinkkutäytettä jäi jonkin verran ja käytin sen kuorruttamiseen. Sekoitin siihen vain majoneesia ja sulatejuustoa (muistaakseni...).

Koristelussa käytin paljon salaatinlehtiä, jotta sain tarjottimen kuviot piiloon ;) lisäksi juustoraastetta reunoilla ja kirsikkatomaatteja vieressä, päällä kinkkumuruja, paprikaa, tomaattiruusu ja herneenversoja. Nam, kuinka hyvää oli ja meinasi loppua kesken, ilmeisesti siis maistui vieraillekin! :)

Rouva Kuriton 25v

Noniin. Onpahan edellisestä päivityksestä kulunut ikuisuus! Toukokuun lopulla jo vietin omia synttäreitäni, enkä ole niistäkään saanut päivitystä tehtyä. Kesäkuu meillä meni reissatessa: ensin kävimme Joensuussa ortodoksisilla kirkkopäivillä ja vanhaa opiskelukaupunkia katselemassa. Sen jälkeen kävimme kotona pesemässä pyykit ja pakkaamassa seuraavat kassit ja suuntasimme Englantiin. Sieltä palasimme juuri juhannukseksi mökille ja hujauksessa oli kesäkuu ohi! Mieheni aloitti heinäkuun alusta taas työt ja nyt on meidän perheen kesälomat lomailtu, kotiäidille kun tuo loma on ihan vieras käsite. :) Nyt onkin sitten mennyt viikko taas arkeen totutellessa ja helteistä nauttiessa. Katsotaan, saako tällä helteellä edes mitään järkevää kirjoiteltua, vai onko tämä kuumuus ihan sulattanut pään! Ei sillä, että nautin kyllä suunnattomasti helteistä. Ihanaa!

Mutta asiaan. Aikaa on mennyt jo niin paljon, että vanha pää ei kaikkea muista, mutta yritän muistella, mitä sitä tuli tehtyä.

Täytekakkua olin suunnitellut jo pitkään. Vieraita ei ollut kovinkaan paljoa tulossa, omat ja miehen vanhemmat ja omat kummivanhempani. Silti oli pakko saada tehdä kerroskakku, koska se kuului suunnitelmaan. Onneksi sain vieraille tungettua sitä paljon mukaan, muuten sitä syötäisiin meillä varmaan edelleen :) Suunnitelmaan siis kuului kaksikerroksinen pyöreä kakku, joka päällystetään valkosuklaakuorrutteella, koristellaan pienillä vaaleanpunaisilla kukilla, suklaaköynnöksellä, suklaalehdillä ja suklaaperhosella. Täytteenä oli  aikaisemmin keväällä kokeilemaani mansikka-lime-basilika-täytettä, jonka ajattelin sopivan valkosuklaan kanssa.

No. Toteutus sitten jäi vähän erilaiseksi kuin suunnitelma. Periaatteessa kaikki kyllä piti paikkansa, mutta käytännössä tulos ei ollut mitään sinne päinkään, mitä olin ajatellut ja mielessäni nähnyt. Ensinnäkin valkosuklaakuorrute osoittautui jälleen kerran yhteistyökyvyttömäksi. Olen nyt vakasti päättänyt vielä joku kerta sen kanssa onnistua, mutta se kerta ei ollut tälläkään kerralla. Mutta vielä en luovuta. Massan kaulaaminen onnistui hyvin, mutta kakun päälle nostaessa se venyi ja vanui ihan mahdottomaksi. Siitä tuli pahimmillaan ihan läpikuultavan ohut ja taisi siihen pari pientä repeämääkin tulla. Ja tämä siis siitä huolimatta, että massa oli kierretty kaulimen ympärille. Kuorrutteesta tuli siis ihan järkyttävän ruma! Se jäi tietenkin aivan rypyllekin, kun kerran oli niin venähtänyt ja epämuodostunut.

Suklaasta pursotettu köynnös onnistui muuten suunnitelmien mukaan, paitsi suunnitelmissani se oli vähän laajempi. Kakkua koristellessa alkoi jo epätoivo iskeä, eikä köynnöksestä sitten lopulta tullut kovin iso. Kukat oli jo etukäteen tehtyjä ja asettelin niitä sulaan köynnökseen, johon sitten jäivät hyvin kiinni. Suklaan temperointi epäonnistui jotenkin aivan täydellisen totaalisesti ja näinollen se ei tietenkään jähmettynyt kunnolla. Tein lehtiä suklaasta sivelemällä sitä ruusunlehtien väärälle puolelle. Hetkeksi lehdet pakkaseen ja sitten irti ja kakun päälle. Vaikka kuinka nopeasti toimin, osa lehdistä ehti jo käsitellessä hieman sulaa. Kakun päällä ne kuitenkin säilyttivät lopulta muotonsa.

Ihan kakun päälle, korkeimmalle huipulle, tein suklaasta perhosen. Spritsasin leivinpaperin päälle kuvion, tein leivinpaperiin taitoksen perhosen keskikohtaan ja laitoin hetkesi pakkaseen kovettumaan. Suklaa ei sitten kovettunutkaan kuin siksi aikaa, kun se oli pakkasessa ja jo ennen kuin sain kakun tarjolle pöytään, oli perhonen luhistunut. Toisaalta mielenkiintoisen näköinen noinkin, mutta kaukana siitä kauniista kukka- ja perhosloistosta, josta haaveilin.

Maku kakussa kuitenkin oli kohdallaan ja tällä kertaa täytteessä onnistui ainesten suhteet paremmin kuin viimeksi. Tykkäsin kovasti, vaikka itse sanonkin :) Johonkin silloin mielestäni myös kirjoitin ylös, mitä täytteeseen laitoin, mutta nyt en löytänyt sitä mistään. Jos jossain vaiheessa muistan sitä etsiä ja löydän sen, päivitän täytteen ohjeen tänne. Jos en löydä sitä, on kai tehtävä uudestaan. :)

Hiljaiseloa

Nyt on ollut jotenkin niin kesävaihde päällä, etten ole kyennyt tänne mitään kirjottelemaan. Lähiaikoina koitan saada kunnon päivitystä aikaan, päivitettävääkin kun olisi. Toukokuun lopussa juhlistin omia synttäreitäni ja nekin leipomukset on vielä tänne laittamatta. Kesäkuu on vaan jotenkin valunut ohi, eikä paljoa ole tullut tehtyäkään, kun paljon ollaan reissailtukin.

Heinäkuun alkupuolella tulee kuitenkin taas yksi suma ja pitää yrittää saada vanhoja alta päivitettyä ennen kuin on uusiakin pitkä liuta. Mutta nyt ei jaksa, nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna Korkeasaareen! Mutta päivitystä tulossa! :)

Tulivuorikakku

Heurekassa avautui huhtikuussa uusi näyttely Tiede muuttaa maailmaa. Suosittelen ehdottomasti näyttelyyn tutustumista niille, joille pääsy Tikkurilaan ei ole liian hankala. Näyttely on siellä esillä vuoden loppuun asti ja sitten se lähtee kiertämään maailmaa.

Mieheni tekee työkseen kolmiulotteista animaatiota ja teki tuohon kyseiseen näyttelyyn yhden osion, joka käsittelee maan kerroksia, tulivuoria ja maanjäristyksiä. Projekti oli koko perheelle raskas ja kevät on ollut sen takia melkoista hulinaa. Jo projektin alussa mieheni ilmoitti haluavansa tulivuorikakun. Sovimme, että teen sen, kunhan projekti on saatu päätökseen ja juhlistamme sitä. Viikonloppuna mieheni työkaveri oli perheensä kanssa nyt vihdoin sitä kanssamme juhlistamassa ja sehän oli kakun paikka. :)

Projekti oli mielenkiintoinen ja mielelläni vielä joskus tekisin toisenkin tulivuorikakun, jos siihen tilanne tulee. Virheistä oppii ja muutaman jutun toteuttaisin eri tavalla. En ollut ajatellut edes laittaa juttua tästä blogiin, koska kakku ei ole kovin esteettinen (tulivuoret noin keskimäärin muutenkaan ei taida olla kovin esteettisiä, tai no, vähän erilailla esteettsisiä ehkä ovat) eikä ennakkoajatuksieni mukaan onnistunut. Siksi en edes ottanut kakusta kuvia, mutta satuin löytämään kamerastamme pari kuvaa, jotka mieheni työkaveri oli ottanut.

Pohjana on yksi 4 munan pyöreä 26cm vuoassa paistettu pohja (sattui löytymään pakkasesta) ja yksi kahvikakkuvuoassa paistettu 3 munan sokerikakkupohja. En nyt sen enempää jaksa prosessista kirjotella, taas meni niin monta asiaa aivan toisin, kuin suunnitelmien mukaan. :) Välissä kuitenkin oli kinuskikermaa (kermavaahtoa, johon on vatkattu sekaan kinuskia) ja vadelmasurvosta. En halunnut käyttää tähän kakkuun mitään massoja koristeluun ja kuorrute onkin suklaakermaa (kermavaahtoa ja sulatettua tummaa suklaata) ja laava punaisela elintarvikevärillä vauhditettua kaupan kinuskikastiketta. Tarkoitus oli laittaa vielä keskelle tähtisädetikku, mutten löytänyt, vaikka meillä niitä piti olla. Maku oli hyvä ja maistui myös vieraille. Mutta tulivuorikakku episodi kakkosta odotellessa!

Macaron

Omalle äidilleni tein äitienpäivälahjaksi macaron-leivoksia. Minun on jo pitkään tehnyt mieli niitä kokeilla, mutta ei ole tullut tehtyä. Ensimmäistä kertaa tulin tietoiseksi tällaisesta herkusta vähän ennen viime joulua, kun selasin Ulla Svenskin Lempileivonnaiset-kirjaa. Silloin jo ajattelin, että noita on pakko päästä kokeilemaan. Sen jälkeen niistä onkin tullut oikea muotivillitys ja niihin on törmännyt vaikka kuinka monessa blogissa, muualla netissä ja lehdissäkin. Itse päädyin käyttämään Sokerikukkasia-blogista löytämääni ohjetta, koska se oli niin tarkka. Alkuperäinen resepti kuitenkin on jostain täältä.

Macarons (noin 30 pientä leivosta)
100g munanvalkuaista (noin 3kpl)
50g taloussokeria
200g tomusokeria
110g kuorittuja manteleita
elintarvikeväriä

Täytettä

Vaahdota valkuaiset ja lisää taloussokeri muutamassa erässä ja jatka vatkaamista, kunnes marenki kiillottuu. Jos käytät kokonaisia manteleita, jauha ne yhdessä tomusokerin kanssa hienoksi jauheeksi, jos käytät valmiiksi jauhettua mantelia, sekoita mantelit ja tomusokeri. Siivilöi tomusokeri-manteli-seos valkuiasvaahtoon varovasti käännellen, kunnes saat tasaisen magmamaisen seoksen. Pursota taikinasta noin 2euron kolikon kokoisia pyörylöitä ja jätä kuortumaan huoneen lämpöön 45-60 minuutiksi. Paista 150 asteisessa uunissa noin 8-12 minuuttia.

Anna jäähtyä leivinpaperin päällä noin 10-15 minuuttia, jonka jälkeen kuoret irtoavat helposti paperista. Pursota tai sivele mieleistäsi täytettä jäähtyneen pyörylän pohjaan ja paina varovasti toinen pohja paikoilleen.

Tuolla sokerikukkasia-blogissa on todella hyvä ja tarkka kommentaari ohjeeseen, suosittelen tutustumaan siihen. Itse käytin kaupan valmiiksi jauhettuja manteleita, kun meiltä sellaisia sattui löytymään. Täytteeksi laitoin kaupan Lemon curdia, koska tiedän äitini tykkäävän siitä. Liekö ollut aloitelijan hyvää tuuria, mutta mielestäni onnistuin hyvin. Olin tyytyväinen tulokseen. Maku oli hyvä, muistutti todella paljon marsipaania, joka toki olisi ollut arvattavissa jo aineiden perusteella. :) Lisäksi ulkonäkö oli nätti. Tein vain vaaleanpunaisia ja pakkasin ne kauniiseen rasiaan ja vein äidille. Näitä teen kyllä varmasti toistekin! Ja eri väreissä ja eri täytteillä, ihanaa!

Äitienpäivä

Noniin, vihdoin ja viimein ehdin taas päivittämään. Viime viikon tiistaina olin pääsykokeissa ja siihen asti istuin nenä kiinni kansiossa. Ja loppu viikko hujahtikin sitten siitä selvitessä ja ihanista ilmoista nauttiessa! Nytkin pitäisi olla ulkona eikä koneella naputtamassa, mutta kohta sitten ulos.

Ja asiaan... Tämän kakun sain äitienpäiväaamuna vuoteeseen kahvin kera. Itse en ole tehnyt kakusta mitään, osallistunut tekemiseen huutelemalla pohjan reseptiä sohvalta vain. Isi teki esikoisen kanssa ensin pohjan, seuraavana päivänä täytti ja aamulla vielä koristeli. Välissä kakussa oli vadelmahilloa, pakastevadelmia survottuna ja maustamatonta tuorejuustoa. Pursotukset ovat vispikermaa ja pakastevadelmia koristeena. Oli hyvää, nam! Ja erityisen ihanaa oli kuunnella iloisia ääniä keittiöstä, kun pojat kakkua tekivät. Kiitos rakkaat!

Pingviini-synttärikakku

Mieheni vietti synttäreitään helmikuussa ja tein hänelle pingviini kakun.

Pohja on kolmen munan sokerikakkupohja, jonka paistoin pellillää ja leikkelin palasiksi niin, että kaksi kerrosta (ylin ja alin) ovat kooknaiset ja keskikerros on koottu kahdesta palasta. Välissä on miehen toiveesta kinuskikissan ohjeella tehtyä vadelma-daim-lime-täytettä, ellen ihan väärin muista. Jotain muutoksia taisin tehdä, mutten muista niitä enää, koska aikaa on kulunut jo niin paljon :(

Päällinen on vatkattua vispikermaa (ei ihan yhtä pahasti ylävatkautunutta kuin muutamassa tätä edeltäneessä, mutta edelleenä vähän liikaa) ja pursotukset samaa tavaraa värjättynä sinisellä pastavärillä. Pursotukset tein pienellä ruusutyllalla tuollaisiksi "aaltomaisiksi".

Pingviint olivat kukin eri touhuissa. Yksi oli tehnyt lumiukon, vieressä näkyy pingujen iglu.

Yksi oli tulossa uimasta.

Ja yksi oli tehnyt lumilyhdyn, mutta siitä ei jostain syystä ollut lähempää kuvaa. :(

Pingviinit on kyllä hauskoja. :)

Mummi 85

Mummini täytti keväällä 85 vuotta ja sain kunnian tehdä kakun hänen synttäreilleen. Sovimme äitini kanssa, että teen perus kermakakun muutamalla ruusulla. Välissä kakussa oli perus mansikkahillo, banaani ja kermarahka. Pohja oli viiden munan sokerikakkupohja, joka oli paistettu 26cm pyöreässä vuoassa.

Tälläinen oli sitten lopputulos.

Taas vaihteeksi kerma ylivatkautu. täytyy todella olla sen kanssa tarkkana. Jotain muitakin ongelmia silloin oli sen kerman kanssa, nyt en enää vaan muista. Pursotukset näyttävät kamalalta ja pintakin on noin rakeinen taas sen ylivatkautumisen takia. Päivänsankari onneksi oli enemmän kuin iloinen kakusta ja vieraatkin tykkäsivät sitä syödä, joten kaippa se tehtävänsä täytti :) Ruusuja pitäisi edelleen harjoitella, en vaan jotenkin osaa tehdä niistä riittävän siroja mieleeni.

Tässä vielä lähikuvaa koristuksesta.

Blogipäivitystä

Noniin. Nyt vihdoin sain tänne oikeasti jotain laitettuakin ja varsinaisesti blogin aloitettua. Nyt vasta sain siirrettyä kuvia koneelle, jota käytän, että sain niitä laitettua tänne. Enkä ole viitsinyt täysin ilman kuvia blogia päivitellä. Tässä nyt kuitenkin joitakin vähän vanhempia operaatioita alkajaisiksi. Lisääkin näitä vanhoja projekteja on ja laitan niitä tässä lähiaikoina.

Kuvia lisätessä huomasin, miten paljon kuvien ottamisessa on vielä harjoteltavaa. Toivottavasti kuitenkin siinäkin kehityn ja ajan kanssa saan parempiakin kuvia joskus otettua. Näille vanhoille projekteille ei nyt enää sen osalta mitään ole tosin tehtävissä. :)

Alku on kovin kakkupainotteinen, vaikka muutakin paljon leivon. Muusta vain ei ole niin tullut pidettyä kirjaa, kun ei ole blogia aiemmin ollut. Nyt pitää kuitenkin muistaa myös ottaa kuvia muista tekeleistä.

Epäonnistumisten kakku

Meillä kävi viikonloppuna vieraita ja tein kahvitteluja varten kakun, johon päätin kokeilla paria uutta juttua. No, pieleen meni lähes kaikki. Lauantaina olin niin menossa, etten ehtinyt missään välissä paistaa pohjaa, vaikka olin suunnitellut. Yleensä kun teen pohjan joko edellisenä päivänä tai jo paria päivää ennen. Nyt kuitenkin pohjan tekeminen jäi vasta sunnuntaille. Minulla ei ole aikoihin ollut noin epäonnistunutta pohjaa kuin tämänkertainen. Se lösähti ihan täysin. Siitä tuli vaan sellanen pieni ohut lärpäke, josta sai hädin tuskin leikattua yhden välin. Mutta sen oli kelvattava. Onneksi ei ollut mitään sen hienompaa tilaisuutta tiedossa ja syöjiäkin oli niin vähän, että lopulta oli hyvä, että kakusta tuli matalampi, niin sitä ei jäänyt ihan niin paljon, mitä korkeammasta kakusta olisi jäänyt.

Täytteeksi laitoin jo jonkin aikaa suunnittelemaani uutta yhdistelmää: mansikka-lime-basilika. Tiesin, että mansikkaa ja basilikaa käytetään paljon jälkiruoissa ja muussa yhdistelmänä, mutta en ole koskaan maistanut sitä, vaikka mieli olisikin tehnyt. Mielessä on pyörinyt tuo yhdistelmä ja siihen vielä lisättynä lime ja olen pitkään kuvitellut, miltä se maistuisi. Melko lähelle kuvitelmiani pääsin lopullisella täytteellä ja vaikka itse sanonkin, niin oli kyllä hyvää. Yhdistelmä toimi ja maku oli ihanan raikas! Tosin, mansikkaa olisi saanut olla vähän enemmän tai limeä vähän vähemmän tai vähän sekä että. En laita vielä täytteen ohjetta tänne, koska jatkokehittelen sitä ensin.

No, täytteen maku olikin sitten se ainut onistunut asia. Täytteen hyytymisen kanssa oli vähän ongelmia. Laitoin ensin liivatetta, mutta se oli vielä niin luirua, että ajattelin odottaa hetken, ennen kuin laitan sitä kakun väliin, niin on sitten helpompi, kun se ei ihan juokse sieltä pois. Onneksi odottelin, koska se selkeästikään ei aikonut alkaa hyytyä. En todellakaan tiedä, mikä meni vikaan, mutta seos vaan pysyi yhtä luiruna. No, laitoin sitten äkkiä pari liivatetta likoamaan ja vatkasin joukkoon uudet liivatteet. Ja täyte onneksi alkoi jähmettyä lähes heti. Hetken odottelun jälkeen täytin kakun ja tarjoiluvaiheessa täyte oli oikein hyvin hyytynyt.

Päälle sitten oli tarkoitus tehdä valkosuklaakuorrutetta, jonka ohjeen löysin leivontafoorumilta. Ahonlaidan Tanja oli sinne tehnyt ihanan tutoriaalin. Luin harmillisesti ohjetta vaan vähän myöhässä ja totesin sunnuntai aamuna, että ahaa, tämä oliskin pitänyt tehdä eilen tekeytymään. No ajattelin kuitenkin kokeilla, josko muutaman tunnin odottelu riittäisi. Ei riittänyt. Yritin kaulia massaa kakun päälle laitettavaksi, mutta se oli todella tahmaista, kuin jotain toffeeta tai kinuskia. Totesin, ettei taida onnistua ja luovutin. Olin jo valmiiksi sivellyt kakun pinnan ylijääneellä täytteellä ja totesin, että se onkin itseasiassa melko kaunis ihan vaan noin. Sitten vaan kermarpursotukset reunoille, muutama kukka päälle ja kakku pöytään.

Vaikka tekovaiheessa olikin monta ongelmaa, kakku oli hyvän makuista. Vähän vielä tosiaan täyte kaipaa hienosäätöä, mutta hyvää se oli näinkin. Mieheni toteaa yleensä kaikista kakun täytteistä: "Ihan hyvää, mut ei ehkä mun suosikki." Itse hluaisin kokeilla paljon muitakin kakun täytteitä kuin perus masikkahillo, banaani, kerma(rahka) ja lähes aina, kun kysyn mieheni mielipidettä, niin vastaus on sama. Siitä on tullut meillä jo ihan vitsi. Tällä kertaa vastaus kuitenkin oli: "Hyvää, saattais jopa olla mun suosikki." Ihan pieleen ei siis menty.

Kuvatkin kakusta olivat luonnollisesti ihan surkeita, eikä niillä oikein mitään tee. :) Tässä nyt loppuun paras otos, jolle oli edes jotain tehtävissä. Tämäkin alunperin niin pimeä, ettei näyttänyt miltään. Värit valoisuuden säädön takia ehkä vähän hassut. Tai sitten jostain ihan muusta syystä.

Late-lammas

Late-lammas-kakkua meillä syötiin, kun juhlittiin Joonatanin nimipäiviä tammikuussa. Pohja taisi olla kolmen munan ja leikattu vain kahteen osaan. Tämän pohjan vielä tein vahnalla uunilla ja se oli epäonnistunut, kuten kaikki muukin, mitä sillä uunilla paistoi. Halkaisija oli 24cm. Täytin kakun hyvin pyöreäpohjaiseen muovikulhoon, josta sitten kumosin sen tarjoilulautaselle koristelua varten. Kakun pyöreys ei tässä kuvassa tule niin hyvin esille. Sisällä oli iso kasa mansikkamoussea, jotain omaa sovelusta.

Pursotukset ovat vispikermaa ja tehty pyöreäpäisellä tyllalla. Pää on sokerimassaa, valmiiksi mustaa. "Hiukset" ovat samaa kermapursotusta kuin vartalo.

Idea oli hauska, netistä jostain sen sillon bongasin, en nyt harmi vaan muista, mistä. Kakku oli myös todella helppo ja nopea toteuttaa. Päivänsankarin kummitäti vaan kovasti naureskeli, kun lammasta leikattiin ja sisältä tursusi punaista mansikkamoussea. ;)

Ylioppilaslakki-kakut

Siskoni poikaystävä kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi ja juhlia vietettiin itsenäisyyspäivänä. Siskon anoppikokelas pyysi minua kakkutalkoisiin koristelemaan. Hän itse oli etukäteen leiponut ja täyttänyt kakut pakkaseen, josta sitten kakut otettiin valmiina koristeltavaksi. Toiveena oli tehdä ylioppilaslakin mallisia kakkuja ja siihen valkoisia ja vaaleansinisiä ruusuja viereen.

Kakku on päällystetty kokonaan sokerimassalla, valkoisella ja valmiilla mustalla. Alla on kosteussulkuna joku rasvainen kreemi, nyt en sen tarkemmin muista, kun juhlien emannän ohjeella sen hurautin pikavauhdilla sen enempää asiaa ajattelematta ja sipaisin kakun päälle.Ongelmia tuotti juhlakodista löytyvät tarjoilulautaset, joissa oli kaarevat reunat. Mihinkään talon lautasista lippa ei mahtunut suoraan, joten oli tyydyttävä vähän ahssusti sojottavaan lippaan. Ei se sitten pöydässä näyttänyt niin hassulta varsinkaan verrattuna näihin kuviin.

Tässä kakut ovat juhlapöydässä. Pienempi on gluteeniton, mutta muuten samat kakut. Kakkuja oli yhteensä kaksi kumpaakin.

Lyyran tein pikeeristä ja siitä operaatiosta olen kirjoittanut tarkempaa kuvausta leivontafoorumille, jossa olin aiemmin kysellyt vinkkiä lyyran toteuttamiseen. Kopioin sinne kirjoittamani tekstin tähän.


Kokeilin kolmea eri versiota. Pursotin pikeerillä ja valkosuklaalla ja muovailin sokerimassasta, jota käytin muutenkin kakkujen kuorruttamiseen.

Värjäyksen tein kultakristallipulverilla, joka oli ainut kultaväri, joka mulla oli.

Pikeerillä pursottaminen sujui hyvin. Mulla oli malli piirrettynä paperille, jonka päällä oli leivinpaperi, johon sitten pursotin. Tein riittävän paksua pikeeriä, jollon se ei ehtinyt "valua" ja menettää muotoaan ennenkuin se ehti jo jähmettyä. Ensimmäinen ongelma ilmeni maalatessa. Käytin siis kristallipulveria, joka ihan vaan tuputeltuna ei peittänyt mitään, antoi lähinnä valkoiselle pikeerille vähän kellertävää hohdetta. No, sitten kokeilin sekoittaa pulveria tequilaan, joka oli ainutta kirkasta viinaa, mitä meiltä löytyi. No, sitäkin sai käyttää aika plajon ja kunhan teki tarpeeksi tönkköä, eli käytti vähän viinaa ja paljon pulveria, niin maalausjäljestä sai peittävän. Pikeeriin tuli pientä röpelöisyyttä nesteen ansiosta, mutta totesin, ettei kukaan tuijottele juhlissa lyyraa niin läheltä, että se haittaisi mitään.

Suurin ongelma ilmeni, kun lähdin siirtämään niitä. Kosteus oli tehnyt niistä TODELLA haperoita! Niitä ei paljon tarvinut kuin katsoa ja ne murenivat.

Siksi päädyinkin kokeilemaan sokerimassaa. Se toimi ihan ok. Oli huomattavasti työläämpi kuin pikeeri, kun pientä piiperrystä leikkasi ja mun mielestä siitä oli todella vaikea saada riittävän pientä. Halkasijan kun tuli olla sellainen 2,5-3cm. Suurin ongelma oli kuitenkin sen maalaaminen tuolla kristallipulverilla. Väri ei meinannut millään pysyä, kun se "valui", kun sitä tequilan kanssa siihen laittoi ja taaskaan ihan vaan töpöttelystä ei ollut mitään hyötyä.

Valkosuklaalla koitin myös pursotella, mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut ollenkaan. Olis varmaan pitänyt saada joku viileämpi paikka kuin meidän hullun kuuma keittiö ja temperoida se huolellisemmin (myönnän, etten kiireessä temperoinut kunnolla vaan vähän puolihuolimattomasti ja ongelma varmasti johtui pitkälti siitä). Mutta ongelma siis oli, että suklaa "levisi" ja menetti muotonsa ennen kuin ehti jähmettyä, eikä siis jäljestä tullut riittävän yksityiskohtainen.

Päädyin kuitenkin lopulta käyttämään pikeeriversioita, koska ne olivat ehdottomasti siisteimmän ja oikeimman näköisiä. Ja kunhan niihin ei riittävän pitkään aikaan koskenut eikä hengittänyt sinne suuntaan ennen kuin ne olivat maalauksen jälkeen kunnolla kuivaneet ja hengittämättä ja suurella varovaisuudella niitä käsitteli, niin ne kestivät sen verran kosketusta, että sain ne nostettua kakkuihin. Huh. Meinasi kyllä alkaa jo välissä vähän jännittää.

Mutta varmasti kaikilla näistä olisi onnistunut hyvin, jos olisi ollut aikaa ja huolellisempi. Ja jotain peittävämpää maalia kuin tuo kristallipulveri.

Ja tähän voisin vielä lisätä, että jälkikäteen sain leivontafoorumilla vinkin, että pikeeri olisi kannattanut ensin värjätä esim. keltaiseksi, niin kullan ei olisi tarvinut olla niin peittävää kuin mitä valkoiselle maalatessa.

Kaiken kaikkiaan projekti lyyrineen ja ilman oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Todella toivon, että saan vielä joskus tehdä ylppärilakkikakkuja ja kokeilla lisää tuon lyyran kanssa vääntää. :) 

Kaapo-kakku

Marraskuussa vietettiin meidän esikoisen synttäreitä. Vuosia tuli täyteen hurjat kaksi ja pirskeitä vietettiin sen mukaan. Teemana oli päivänsankarin suuri suosikki, Kaapo. Syksyllä Kaapo tuli arkiaamuisin juuri siihen aikaan, kun me herättiin ja sitä noustiin aina kiireellä katsomaan.

Kakku on 6 munan sokerikakkupohja, joka on tehty lasagnevuokaan. Jos nyt en ihan väärin muista, niin äitini taisi tehdä pohjan. Meillä oli ennen vanha todella epätasaisesti paistava uuni ja kaikista kakkupohjista tuli siinä ihan vinoja (myöhemmin talvella ihana vuokranantaja kuitenkin osti mulle uuden uunin! Ihanaa!). Äiti sitten lupautui tekemään pohjan, niin sain tasasen. Sama ohje kuitenkin oli käytössä.

Välissä taisi olla Kinuskikissan ohjeella tehtyä kinuskitäytettä. Toisessa välissä lisäksi puolukkaa ja toisessa vadelmaa. Täyte oli ihanaa ja varmasti tulee käytettyä uudelleen!

Päällä on vispikermaa ja samalla aineella myös pursotukset. Kerman kanssa vaan kävi taas perinteiset, eli vähän vielä ja sitten se olikin jo yli vakautunut. Siksi se on noin epätasainen, kun se oli niin täynnä ilmakuplia. Mur.

Kaapo on sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta, jota kokeilin ekaa kertaa tässä koristeessa. Hyvin tuntui toimivan! Kuten monesta blogista olen lukenut, sekoitus säilytti marsipaanin käsiteltävyyden, mutta kuivi nopeammin sokerimassan ansiosta. Kirjaimet ovat samaa sekoitusta ja otettu funky letters-muotilla. Kakun reunoilla on lisäksi m&m-rakeita.

Olen tehnyt todella vähän tälläisiä isompia marsipaanikoristeita. Lähinnä kukkia ja ehkä jotain muuta vastaavaa pientä. Pari isompaa harjoitusta. Tämän kanssa jäi kyllä vähän turhan viime tippaan tekeminen (kuten mulla tuppaa aina jäämään) ja meinasi kyllä ihan jo itku tulla. Paremmalla ajalla siitä olisi varmasti vielä paremman saanut viilattua. Jopa minä. Paria päivää ennen synttäreitä tein illalla koristetta, jonka sitten lopulta joskus puolenyön huomisen puolella kirjaimellisesti heitin seinään, kun se ei toiminut. Lopulta sitten väsäsin koristetta vasta juhlia edeltävänä yönä ja taisin lopettaa vasta joskus yhden-kahden välillä. Onneksi siinä kuitenkin oli joukossa sitä sokerimassaa ja koriste ehti kuivaa ennen juhlia! Pää on kiinnitetty yhdellä hammastikulla, mutta muuten on ihan syötävää tavaraa.

Kyllä oli vaivan ja kaiken turhautumisen arvoista, kun näki sädehtivät pienet silmät ja kuuli, kun haltioituneella äänellä aivan innoissaan toinen hihkui Kaapoa nähdessään kakun! Voi sitä riemua (sekä pojan että äidin)! Todella palkitsevaa, kun lapsi tunnistaa hahmon ja vielä iloitsee siitä. Näitä lisää. :)

Levontapäivä, osa 2

Muffinssien lisäksi pädyin tekemään mustikkapiirakkaa, vaikka siihen ei varsinasesti ollut mitään tarvetta. Minun oli vain tehnyt mieli pullapohjaista mustikkapiirakkaa jo parina päivänä, joten ajattelin, että tässä se nyt menee samalla uunilla. Siitä unohdin ottaa kuvan, mutta laitan kuitenkin ohjeen tähän. Ohje on ihan suoraan omasta "keittiöraamatustani" eli Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen Kotiruoka-kirjasta.

Mustikkapiirakka
2½dl vettä (vaihtoehtoisesti maitoa tai vettä+maitojauhetta)
25g hivaa (vaihtoehtoisesti 1 kuivahiivapussi)
1 muna
¾dl sokeria
½rkl kardemummaa
1tl suolaa
n.500g vehnäjauhoja
75g rasvaa

1½l mustikoita
2rkl perunajauhoja
1½dl sokeria

Valmista pullataikina. Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon ja sekoita haarukkavatkaimella, kunnes hiiva on täysin liennut. Lisää muna, sokeri ja mausteet hyvin sekoittaen. Lisää jauhoja ensin haarukkavatkaimella sekoittaen, sitten käsin alustaen. Lisää pehmeä rasva. Jatka alustamista ja lisää tarvittaessa jauhoja. Hyvin alustettu taikina on kimmoisaa, tasaista ja irtoaa hyvin käsistä ja kulhon reunoilta.

Anna taikinan kohota lämpimässä, vedotomassa paikassa tilavuudeltaan noin kaksinkertaiseksi. Kauli levännyt taikina ohueksi, uunipannun kokoiseksi levyksi ja laita leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Soseuta osa (noin ½l) mustikoista ja sekoita kaikki täytteen aineet keskenään ja kaada tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle. Paista piirakkaa 200°C 20-30min.

Tarjoa esim. vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Nam. Erityisen hyvää on juuri uunista tullut kuuma mustikkapiirakka kylmän vaniljajäätelön kanssa!

Leivontapäivä, osa 1

Naapurini tarjosi käyttööni kaksi kermaviiliä, joista hänen oli tarkoitus leipoa, muttei ehtinytkään ennen reissuun lähtöä. Päätin sitten pitää kunnon leivontapäivän ja tein kahtia muffinsseja ja mustikkapiirakan. Sopivasti vielä oli vieraitakin tulossa käymään päiväkahvilla. Aamupäivä meni sujakasti keittiössä pienen apulaisen kanssa, vaikka pääsykokeisiin olisi pitänyt olla lukemassa. Kansio välillä tuntui huutelevan syytöksiä, kun vaan leivon, vaikka lukea piti. :)

Ensin teimme raparperimuffinsseja, joiden ohje on alunperin jostain Valiolta peräisin, en tarkkaan muista mistä. Muokkasin sitä kuitenkin hieman. Alla resepti sellaisena, miten itse sen tein.

Raparperimuffinssit

2 munaa
1½dl sokeria
150g kermaviiliä
50g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
2½dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
2tl vanilliinisokeria
1tl kanelia
2tl kardemummaa
200g raparperia paloina

Kiehauta, valuta ja jäähdytä raparperit. Vaahdota munat ja sokeri, lisää kermaviili. Lisää vuorotellen voisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi raparperit. Laita massa muffinssivuokiin ja paista uunissa 200°C noin 15-20min, kunnes ovat valmiita.

Mustikkamuffinssit tein samalla perusreseptillä, korvaamalla raparperin mustikoilla ja jättämällä mausteet pois. Kermaviiliä laitoin vähän vähemmän, mitä ohjeessa sanotaan, koska tein annoksen muuten kaksinkertaisena, mutta kermaviiliä laitoin 300g:n sijasta 250g. Alla nyt ohje kokonaisena.

4 munaa
3dl sokeria
250g kermaviiliä
100g voita sulatettuna jäähdytettynä
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
4tl vanilliinisokeria
n.½l mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri, lisää kermaviili ja vuorotellen vpisula ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi (jäiset) mustikat. Annostele muffinssivuokiin ja paista uunissa 200°C, noin 20min. Jos mustikat laittaa jäisinä, kestää nämä vähän kauemmin kypsyä kuin raparperiversiot.

Sokerikakkupohja

Teen lähes poikkeuksetta sokerikakkupohjani mummultani perityllä reseptillä. En tiedä, mistä resepti alunperin on tullut mummulleni käyttöön, mutta meillä sitä on "aina" käytetty. En ole nähnyt missään muualla vastaavaa reseptiä, mutta mielestäni tämä on ehdottomasti paras ohje. Maizenalla pohjasta tulee ihanan pehmeä ja kuohkea, eikä munia tarvitse niin paljon kuin tavallisessa vehnäjauhopohjassa. Makukin pohjassa on hyvä, eikä maizena maistu samanlailla "läpi" kuin perunajauho.

Pohja tosiaan on kuohkeampi kuin tavallinen vehnäjauhopohja ja sen takia samalle vuokakoolle riittääkin pienemmän munamäärän massa. Ohjeessa mainittu yleensä käyttämäni vuokakaoko.

2 munaa (20cm pyöreä vuoka)
1dl sokeria
40g maizenaa
1rkl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

3 munaa (22cm pyöreä vuoka)
1,5dl sokeria
60g maizenaa
2rkl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

4 munaa (24cm pyöreä vuoka)
2dl sokeria
80g maizenaa
2,6rkl vehnäjauhoja
2,6tl leivinjauhetta
 
5 munaa (26cm pyöreä vuoka)
2,5dl sokeria
100g maizenaa
3,3rkl vehnäjauhoja
3,3tl leivinjauhetta

6 munaa (suorakaide lasagnevuoka/28cm pyöreä vuoka (itselläni ei ole näin isoa pyöreää vuokaa, mutta samalla logiikalla pitäisi toimia tämän kokoisessa pyöreässä vuoassa))
3dl sokeria
120g maizenaa
4rkl vehnäjauhoja
4tl leivinjauhetta

HUOM!
Opin leivontafoorumilta, että kun munat ja sokerin vatkaa riittävän hyvin, ei kakkupohjaan tarvitse laittaa ollenkaan leivinjauhetta. Ennemminkin se saattaa olla huono, koska silloin kakkupohja saattaa kohota liian nopeasti liikaa, joka aiheuttaa ongelmia (kuten repeäminen tai lässähtäminen). Jätän nyt kuitenkinleivinjauheet vielä ohjeisiin, jos joku haluaa itse kokeilla ja todeta. :)

Mittaa sokeria lukuunottamatta kuivat aineet kippoon ja sekoita keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Pintaan saa jäädä enemmänkin kuin vain kertaalleen kahdeksikko, mutta vähintään sen verran. Lisää siivilän läpi kuivat aineet ja sekoita nopeasti ja varovasti tasaiseksi. Älä kopistele kuloa tarpeettomasti (esim. vatkaimia kulhon reunaa vasten). Kaada massa voideltuun vuokaan ja paista noin 200°C, kunnes kakku alkaa irrota reunoilta ja tikkuun ei tartu mitään, kun sillä kokeilee kakun keskeltä.

Jos kakun pinta tummuu paistettaessa liikaa, voi paiston loppu vaiheessa laittaa pohjan päälle puhtaan, kuivan leivinpaperin päälle estämään tummumista. Uunin avaamista liian aikaisin (ja muutenkin turhaan) kannattaa välttää, koska pohja saattaa lässähtää. Tämä pohja on muutenkin herkempi lässähtämään kuin tavallinen vehnäjauhopohja, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen!

Kuvaa minulla ei ole pelkästä pohjasta, mutta täytynee räppäistä ensi kerralla, kun sellaisen paistan ja lisätä sitten tänne. :)

Nyt..

Tästä se lähtee. Jee!