Rouva Kuriton 25v

Noniin. Onpahan edellisestä päivityksestä kulunut ikuisuus! Toukokuun lopulla jo vietin omia synttäreitäni, enkä ole niistäkään saanut päivitystä tehtyä. Kesäkuu meillä meni reissatessa: ensin kävimme Joensuussa ortodoksisilla kirkkopäivillä ja vanhaa opiskelukaupunkia katselemassa. Sen jälkeen kävimme kotona pesemässä pyykit ja pakkaamassa seuraavat kassit ja suuntasimme Englantiin. Sieltä palasimme juuri juhannukseksi mökille ja hujauksessa oli kesäkuu ohi! Mieheni aloitti heinäkuun alusta taas työt ja nyt on meidän perheen kesälomat lomailtu, kotiäidille kun tuo loma on ihan vieras käsite. :) Nyt onkin sitten mennyt viikko taas arkeen totutellessa ja helteistä nauttiessa. Katsotaan, saako tällä helteellä edes mitään järkevää kirjoiteltua, vai onko tämä kuumuus ihan sulattanut pään! Ei sillä, että nautin kyllä suunnattomasti helteistä. Ihanaa!

Mutta asiaan. Aikaa on mennyt jo niin paljon, että vanha pää ei kaikkea muista, mutta yritän muistella, mitä sitä tuli tehtyä.

Täytekakkua olin suunnitellut jo pitkään. Vieraita ei ollut kovinkaan paljoa tulossa, omat ja miehen vanhemmat ja omat kummivanhempani. Silti oli pakko saada tehdä kerroskakku, koska se kuului suunnitelmaan. Onneksi sain vieraille tungettua sitä paljon mukaan, muuten sitä syötäisiin meillä varmaan edelleen :) Suunnitelmaan siis kuului kaksikerroksinen pyöreä kakku, joka päällystetään valkosuklaakuorrutteella, koristellaan pienillä vaaleanpunaisilla kukilla, suklaaköynnöksellä, suklaalehdillä ja suklaaperhosella. Täytteenä oli  aikaisemmin keväällä kokeilemaani mansikka-lime-basilika-täytettä, jonka ajattelin sopivan valkosuklaan kanssa.

No. Toteutus sitten jäi vähän erilaiseksi kuin suunnitelma. Periaatteessa kaikki kyllä piti paikkansa, mutta käytännössä tulos ei ollut mitään sinne päinkään, mitä olin ajatellut ja mielessäni nähnyt. Ensinnäkin valkosuklaakuorrute osoittautui jälleen kerran yhteistyökyvyttömäksi. Olen nyt vakasti päättänyt vielä joku kerta sen kanssa onnistua, mutta se kerta ei ollut tälläkään kerralla. Mutta vielä en luovuta. Massan kaulaaminen onnistui hyvin, mutta kakun päälle nostaessa se venyi ja vanui ihan mahdottomaksi. Siitä tuli pahimmillaan ihan läpikuultavan ohut ja taisi siihen pari pientä repeämääkin tulla. Ja tämä siis siitä huolimatta, että massa oli kierretty kaulimen ympärille. Kuorrutteesta tuli siis ihan järkyttävän ruma! Se jäi tietenkin aivan rypyllekin, kun kerran oli niin venähtänyt ja epämuodostunut.

Suklaasta pursotettu köynnös onnistui muuten suunnitelmien mukaan, paitsi suunnitelmissani se oli vähän laajempi. Kakkua koristellessa alkoi jo epätoivo iskeä, eikä köynnöksestä sitten lopulta tullut kovin iso. Kukat oli jo etukäteen tehtyjä ja asettelin niitä sulaan köynnökseen, johon sitten jäivät hyvin kiinni. Suklaan temperointi epäonnistui jotenkin aivan täydellisen totaalisesti ja näinollen se ei tietenkään jähmettynyt kunnolla. Tein lehtiä suklaasta sivelemällä sitä ruusunlehtien väärälle puolelle. Hetkeksi lehdet pakkaseen ja sitten irti ja kakun päälle. Vaikka kuinka nopeasti toimin, osa lehdistä ehti jo käsitellessä hieman sulaa. Kakun päällä ne kuitenkin säilyttivät lopulta muotonsa.

Ihan kakun päälle, korkeimmalle huipulle, tein suklaasta perhosen. Spritsasin leivinpaperin päälle kuvion, tein leivinpaperiin taitoksen perhosen keskikohtaan ja laitoin hetkesi pakkaseen kovettumaan. Suklaa ei sitten kovettunutkaan kuin siksi aikaa, kun se oli pakkasessa ja jo ennen kuin sain kakun tarjolle pöytään, oli perhonen luhistunut. Toisaalta mielenkiintoisen näköinen noinkin, mutta kaukana siitä kauniista kukka- ja perhosloistosta, josta haaveilin.

Maku kakussa kuitenkin oli kohdallaan ja tällä kertaa täytteessä onnistui ainesten suhteet paremmin kuin viimeksi. Tykkäsin kovasti, vaikka itse sanonkin :) Johonkin silloin mielestäni myös kirjoitin ylös, mitä täytteeseen laitoin, mutta nyt en löytänyt sitä mistään. Jos jossain vaiheessa muistan sitä etsiä ja löydän sen, päivitän täytteen ohjeen tänne. Jos en löydä sitä, on kai tehtävä uudestaan. :)