Kaapo-kakku

Marraskuussa vietettiin meidän esikoisen synttäreitä. Vuosia tuli täyteen hurjat kaksi ja pirskeitä vietettiin sen mukaan. Teemana oli päivänsankarin suuri suosikki, Kaapo. Syksyllä Kaapo tuli arkiaamuisin juuri siihen aikaan, kun me herättiin ja sitä noustiin aina kiireellä katsomaan.

Kakku on 6 munan sokerikakkupohja, joka on tehty lasagnevuokaan. Jos nyt en ihan väärin muista, niin äitini taisi tehdä pohjan. Meillä oli ennen vanha todella epätasaisesti paistava uuni ja kaikista kakkupohjista tuli siinä ihan vinoja (myöhemmin talvella ihana vuokranantaja kuitenkin osti mulle uuden uunin! Ihanaa!). Äiti sitten lupautui tekemään pohjan, niin sain tasasen. Sama ohje kuitenkin oli käytössä.

Välissä taisi olla Kinuskikissan ohjeella tehtyä kinuskitäytettä. Toisessa välissä lisäksi puolukkaa ja toisessa vadelmaa. Täyte oli ihanaa ja varmasti tulee käytettyä uudelleen!

Päällä on vispikermaa ja samalla aineella myös pursotukset. Kerman kanssa vaan kävi taas perinteiset, eli vähän vielä ja sitten se olikin jo yli vakautunut. Siksi se on noin epätasainen, kun se oli niin täynnä ilmakuplia. Mur.

Kaapo on sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta, jota kokeilin ekaa kertaa tässä koristeessa. Hyvin tuntui toimivan! Kuten monesta blogista olen lukenut, sekoitus säilytti marsipaanin käsiteltävyyden, mutta kuivi nopeammin sokerimassan ansiosta. Kirjaimet ovat samaa sekoitusta ja otettu funky letters-muotilla. Kakun reunoilla on lisäksi m&m-rakeita.

Olen tehnyt todella vähän tälläisiä isompia marsipaanikoristeita. Lähinnä kukkia ja ehkä jotain muuta vastaavaa pientä. Pari isompaa harjoitusta. Tämän kanssa jäi kyllä vähän turhan viime tippaan tekeminen (kuten mulla tuppaa aina jäämään) ja meinasi kyllä ihan jo itku tulla. Paremmalla ajalla siitä olisi varmasti vielä paremman saanut viilattua. Jopa minä. Paria päivää ennen synttäreitä tein illalla koristetta, jonka sitten lopulta joskus puolenyön huomisen puolella kirjaimellisesti heitin seinään, kun se ei toiminut. Lopulta sitten väsäsin koristetta vasta juhlia edeltävänä yönä ja taisin lopettaa vasta joskus yhden-kahden välillä. Onneksi siinä kuitenkin oli joukossa sitä sokerimassaa ja koriste ehti kuivaa ennen juhlia! Pää on kiinnitetty yhdellä hammastikulla, mutta muuten on ihan syötävää tavaraa.

Kyllä oli vaivan ja kaiken turhautumisen arvoista, kun näki sädehtivät pienet silmät ja kuuli, kun haltioituneella äänellä aivan innoissaan toinen hihkui Kaapoa nähdessään kakun! Voi sitä riemua (sekä pojan että äidin)! Todella palkitsevaa, kun lapsi tunnistaa hahmon ja vielä iloitsee siitä. Näitä lisää. :)