Kakku on päällystetty kokonaan sokerimassalla, valkoisella ja valmiilla mustalla. Alla on kosteussulkuna joku rasvainen kreemi, nyt en sen tarkemmin muista, kun juhlien emannän ohjeella sen hurautin pikavauhdilla sen enempää asiaa ajattelematta ja sipaisin kakun päälle.Ongelmia tuotti juhlakodista löytyvät tarjoilulautaset, joissa oli kaarevat reunat. Mihinkään talon lautasista lippa ei mahtunut suoraan, joten oli tyydyttävä vähän ahssusti sojottavaan lippaan. Ei se sitten pöydässä näyttänyt niin hassulta varsinkaan verrattuna näihin kuviin.
Tässä kakut ovat juhlapöydässä. Pienempi on gluteeniton, mutta muuten samat kakut. Kakkuja oli yhteensä kaksi kumpaakin.
Lyyran tein pikeeristä ja siitä operaatiosta olen kirjoittanut tarkempaa kuvausta leivontafoorumille, jossa olin aiemmin kysellyt vinkkiä lyyran toteuttamiseen. Kopioin sinne kirjoittamani tekstin tähän.
Kokeilin kolmea eri versiota. Pursotin pikeerillä ja valkosuklaalla ja muovailin sokerimassasta, jota käytin muutenkin kakkujen kuorruttamiseen.
Värjäyksen tein kultakristallipulverilla, joka oli ainut kultaväri, joka mulla oli.
Pikeerillä pursottaminen sujui hyvin. Mulla oli malli piirrettynä paperille, jonka päällä oli leivinpaperi, johon sitten pursotin. Tein riittävän paksua pikeeriä, jollon se ei ehtinyt "valua" ja menettää muotoaan ennenkuin se ehti jo jähmettyä. Ensimmäinen ongelma ilmeni maalatessa. Käytin siis kristallipulveria, joka ihan vaan tuputeltuna ei peittänyt mitään, antoi lähinnä valkoiselle pikeerille vähän kellertävää hohdetta. No, sitten kokeilin sekoittaa pulveria tequilaan, joka oli ainutta kirkasta viinaa, mitä meiltä löytyi. No, sitäkin sai käyttää aika plajon ja kunhan teki tarpeeksi tönkköä, eli käytti vähän viinaa ja paljon pulveria, niin maalausjäljestä sai peittävän. Pikeeriin tuli pientä röpelöisyyttä nesteen ansiosta, mutta totesin, ettei kukaan tuijottele juhlissa lyyraa niin läheltä, että se haittaisi mitään.
Suurin ongelma ilmeni, kun lähdin siirtämään niitä. Kosteus oli tehnyt niistä TODELLA haperoita! Niitä ei paljon tarvinut kuin katsoa ja ne murenivat.
Siksi päädyinkin kokeilemaan sokerimassaa. Se toimi ihan ok. Oli huomattavasti työläämpi kuin pikeeri, kun pientä piiperrystä leikkasi ja mun mielestä siitä oli todella vaikea saada riittävän pientä. Halkasijan kun tuli olla sellainen 2,5-3cm. Suurin ongelma oli kuitenkin sen maalaaminen tuolla kristallipulverilla. Väri ei meinannut millään pysyä, kun se "valui", kun sitä tequilan kanssa siihen laittoi ja taaskaan ihan vaan töpöttelystä ei ollut mitään hyötyä.
Valkosuklaalla koitin myös pursotella, mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut ollenkaan. Olis varmaan pitänyt saada joku viileämpi paikka kuin meidän hullun kuuma keittiö ja temperoida se huolellisemmin (myönnän, etten kiireessä temperoinut kunnolla vaan vähän puolihuolimattomasti ja ongelma varmasti johtui pitkälti siitä). Mutta ongelma siis oli, että suklaa "levisi" ja menetti muotonsa ennen kuin ehti jähmettyä, eikä siis jäljestä tullut riittävän yksityiskohtainen.
Päädyin kuitenkin lopulta käyttämään pikeeriversioita, koska ne olivat ehdottomasti siisteimmän ja oikeimman näköisiä. Ja kunhan niihin ei riittävän pitkään aikaan koskenut eikä hengittänyt sinne suuntaan ennen kuin ne olivat maalauksen jälkeen kunnolla kuivaneet ja hengittämättä ja suurella varovaisuudella niitä käsitteli, niin ne kestivät sen verran kosketusta, että sain ne nostettua kakkuihin. Huh. Meinasi kyllä alkaa jo välissä vähän jännittää.
Mutta varmasti kaikilla näistä olisi onnistunut hyvin, jos olisi ollut aikaa ja huolellisempi. Ja jotain peittävämpää maalia kuin tuo kristallipulveri.
Ja tähän voisin vielä lisätä, että jälkikäteen sain leivontafoorumilla vinkin, että pikeeri olisi kannattanut ensin värjätä esim. keltaiseksi, niin kullan ei olisi tarvinut olla niin peittävää kuin mitä valkoiselle maalatessa.
Kaiken kaikkiaan projekti lyyrineen ja ilman oli todella mielenkiintoinen ja mukava. Todella toivon, että saan vielä joskus tehdä ylppärilakkikakkuja ja kokeilla lisää tuon lyyran kanssa vääntää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti