Epäonnistumisten kakku

Meillä kävi viikonloppuna vieraita ja tein kahvitteluja varten kakun, johon päätin kokeilla paria uutta juttua. No, pieleen meni lähes kaikki. Lauantaina olin niin menossa, etten ehtinyt missään välissä paistaa pohjaa, vaikka olin suunnitellut. Yleensä kun teen pohjan joko edellisenä päivänä tai jo paria päivää ennen. Nyt kuitenkin pohjan tekeminen jäi vasta sunnuntaille. Minulla ei ole aikoihin ollut noin epäonnistunutta pohjaa kuin tämänkertainen. Se lösähti ihan täysin. Siitä tuli vaan sellanen pieni ohut lärpäke, josta sai hädin tuskin leikattua yhden välin. Mutta sen oli kelvattava. Onneksi ei ollut mitään sen hienompaa tilaisuutta tiedossa ja syöjiäkin oli niin vähän, että lopulta oli hyvä, että kakusta tuli matalampi, niin sitä ei jäänyt ihan niin paljon, mitä korkeammasta kakusta olisi jäänyt.

Täytteeksi laitoin jo jonkin aikaa suunnittelemaani uutta yhdistelmää: mansikka-lime-basilika. Tiesin, että mansikkaa ja basilikaa käytetään paljon jälkiruoissa ja muussa yhdistelmänä, mutta en ole koskaan maistanut sitä, vaikka mieli olisikin tehnyt. Mielessä on pyörinyt tuo yhdistelmä ja siihen vielä lisättynä lime ja olen pitkään kuvitellut, miltä se maistuisi. Melko lähelle kuvitelmiani pääsin lopullisella täytteellä ja vaikka itse sanonkin, niin oli kyllä hyvää. Yhdistelmä toimi ja maku oli ihanan raikas! Tosin, mansikkaa olisi saanut olla vähän enemmän tai limeä vähän vähemmän tai vähän sekä että. En laita vielä täytteen ohjetta tänne, koska jatkokehittelen sitä ensin.

No, täytteen maku olikin sitten se ainut onistunut asia. Täytteen hyytymisen kanssa oli vähän ongelmia. Laitoin ensin liivatetta, mutta se oli vielä niin luirua, että ajattelin odottaa hetken, ennen kuin laitan sitä kakun väliin, niin on sitten helpompi, kun se ei ihan juokse sieltä pois. Onneksi odottelin, koska se selkeästikään ei aikonut alkaa hyytyä. En todellakaan tiedä, mikä meni vikaan, mutta seos vaan pysyi yhtä luiruna. No, laitoin sitten äkkiä pari liivatetta likoamaan ja vatkasin joukkoon uudet liivatteet. Ja täyte onneksi alkoi jähmettyä lähes heti. Hetken odottelun jälkeen täytin kakun ja tarjoiluvaiheessa täyte oli oikein hyvin hyytynyt.

Päälle sitten oli tarkoitus tehdä valkosuklaakuorrutetta, jonka ohjeen löysin leivontafoorumilta. Ahonlaidan Tanja oli sinne tehnyt ihanan tutoriaalin. Luin harmillisesti ohjetta vaan vähän myöhässä ja totesin sunnuntai aamuna, että ahaa, tämä oliskin pitänyt tehdä eilen tekeytymään. No ajattelin kuitenkin kokeilla, josko muutaman tunnin odottelu riittäisi. Ei riittänyt. Yritin kaulia massaa kakun päälle laitettavaksi, mutta se oli todella tahmaista, kuin jotain toffeeta tai kinuskia. Totesin, ettei taida onnistua ja luovutin. Olin jo valmiiksi sivellyt kakun pinnan ylijääneellä täytteellä ja totesin, että se onkin itseasiassa melko kaunis ihan vaan noin. Sitten vaan kermarpursotukset reunoille, muutama kukka päälle ja kakku pöytään.

Vaikka tekovaiheessa olikin monta ongelmaa, kakku oli hyvän makuista. Vähän vielä tosiaan täyte kaipaa hienosäätöä, mutta hyvää se oli näinkin. Mieheni toteaa yleensä kaikista kakun täytteistä: "Ihan hyvää, mut ei ehkä mun suosikki." Itse hluaisin kokeilla paljon muitakin kakun täytteitä kuin perus masikkahillo, banaani, kerma(rahka) ja lähes aina, kun kysyn mieheni mielipidettä, niin vastaus on sama. Siitä on tullut meillä jo ihan vitsi. Tällä kertaa vastaus kuitenkin oli: "Hyvää, saattais jopa olla mun suosikki." Ihan pieleen ei siis menty.

Kuvatkin kakusta olivat luonnollisesti ihan surkeita, eikä niillä oikein mitään tee. :) Tässä nyt loppuun paras otos, jolle oli edes jotain tehtävissä. Tämäkin alunperin niin pimeä, ettei näyttänyt miltään. Värit valoisuuden säädön takia ehkä vähän hassut. Tai sitten jostain ihan muusta syystä.